Lastenpsykiatrian nousu ja tuho

Toimin perheneuvolapsykologina 20 vuotta (1977–1998), minkä jälkeen olen yksityisenä ammatinharjoittajana seurannut tiiviisti Keski-Suomen lisäksi muiden maakuntien tilannetta perheneuvoloiden sekä lasten- ja nuorisopsykiatrian osastojen ja poliklinkoiden työnohjaajana ja psykoterapiakouluttajana.

Ylilääkäri Hannu-Olavi Piilisen jäädessä eläkkeelle Keski-Suomi tunnettiin valtakunnallisesti korkeatasoisia lastenpsykiatrisia palveluita tuottavana, innovatiivisena alueena, jossa työntekijöiden jatko- ja lisäkoulutukseen panostettiin ja yhteistyö perheneuvoloihin toimi sujuvasti.

Ylilääkärin viran tultua avoimeksi siihen haki pätevä osastonlääkäri, mutta silloiset päättäjät halusivat tehtävään silloisen johtajaylilääkärin ilmeisen oman löydön, minkä vuoksi virka pantiin uudelleen haettavaksi ”kehittäjälääkäriä” etsien.

Hänet valittiin ilman koeaikaa tunnetuin katastrofaalisin seurauksin. Toimin tuolloin työnohjaajana useammassa lastenpsykiatrian työryhmässä ja saatoin itsekin voimattomana nähdä työntekijöiden ahdingon esimiehen saadessa jatkaa koko työyhteisön ja palveluiden tuottamisen kannalta tuhoisaa toimintaansa.

Normaalisti toimivassa organisaatiossa ylemmän tason esimiehet ja työterveys reagoivat pysäyttäen tämänkaltaiset ilmiöt, Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä näin ei tapahtunut pitkään aikaan.

Työyhteisön ongelmatilanteissa tervehdyttäviin toimiin kuuluu myös, että johto ottaa vastuun tehdyistä virheistä, myöntää erehdyksensä ja pahoittelee työntekijöille aiheutettua vahinkoa. Näinkin sairaanhoitopiirissä on joskus osattu menetellä.

Sitä lastenpsykiatriassakin olisi tarvittu ja tarvitaan edelleen sen sijaan, että työntekijöiden ilmaisuvapautta pyritään rajoittamaan tai heitä uhkaillaan. Pelolla johtamisen ajan pitäisi olla ohi sairaalamaailmassakin.

On hienoa, että jälleenrakennukselle olisi nyt mahdollisuuksia: on saatu uusi ylilääkäri, viisi täyttämättä olevaa lääkärin tointa on vielä käytettävissä eikä jäljellä olevien osaston ja poliklinikan työntekijöiden osaaminen ole kadonnut mihinkään.

Juuri nämä todelliset työn sankarit, jotka ovat kestäneet kaikki viime vuosien koettelemukset, ansaitsevat suuren kunnioituksen ja kiitoksen siitä, että he ovat jatkaneet arkista työtään ja tehneet varsin ikävissä ja vaikeissa oloissa voitavansa, että keskisuomalaiset perheet saisivat edelleen lastenpsykiatrisia palveluita.

Tyrmistyneenä luin 3.11. ja 17.11. Keskisuomalaisesta suunnitelmista viimeistellä se tuho, joka on jo päästetty turhan pitkälle. Viimeistään nyt odotan sairaanhoitopiirin päättäjiltä ryhtiä ja vastuuntuntoa tarttua todella korjaaviin toimenpiteisiin.

Lastenpsykiatreista on pulaa, mutta kunnollisella rekrytointikampanjalla on mahdollista saada uusia tulijoita ja ehkä joku entisistäkin palaamaan. Siihen tarvitaan ylimmän johdon otetta.

On myös syytä palauttaa lastenpsykiatria luonnolliselle paikalleen psykiatrian erikoisalaan, millä on oma merkityksensä alansa kehittämisestä kiinnostuneille lastenpsykiatreille. Konsultointi- ja työnohjausapua voisi saada jopa niinkin merkittävältä taholta kuin lastenpsykiatri, perheterapian professori emeritus Jukka Aaltoselta. Keskisuomalainen lastenpsykiatria on pelastettavissa, jos vain tahtoa riittää.

Jos kyse olisi aikuisten työikäisten ihmisten tarvitsemista palveluista kuten dialyyseistä tai sydämen rytmihäiriöiden hoidoista, syntyisi valtava meteli niiden siirtämisestä kauas Kuopioon. Yhteiskuntamme yhdestä kaikkein haavoittuvimmasta ryhmästä, lastenpsykiatrisia palveluja tarvitsevista lapsista ja heidän perheenjäsenistään ei tarvitse välittää – näinkö ajattelette?

Oletteko laskeneet mitä keskisuomalaisille veronmaksajille tuo rekrytointivirhe on tullut maksamaan ja tulee edelleen, jos palvelut ostetaan muualta? Edesmenneellä esimiehelläni, perheneuvolan johtaja Kaija Pänkäläisellä oli tapana sanoa: joka ei tekojaan häpeä, se ei tapojaan paranna.

Äitinä ja isoäitinä olen sekä äärimmäisen surullinen että todella vihainen, että olemme joutuneet tilanteeseen, jota nimimerkki huolestunut äiti kuvasi 18.11. Keskisuomalaisessa. Ammattilaisena edellytän päättäjiltä toimintaa, joka aktiivisella otteella kääntää suunnan kohti jälleenrakennusta.

Annaliisa Heikinheimo

PsL, psykoterapian erikoispsykologi, perhe- ja pariterapeutti (VET), psykoterapian kouluttaja ja työnohjaaja

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Eläkeläiset, pysykää eläkkeellä!

Arjen taitoja kouluopetukseen

Hyviä kohtaamisia maahanmuuttajien kanssa

Koulu on tuuliajolla, koska kukaan ei johda uudistusta

Ohdakepehonen. Kuva: Sirpa Jyske

Lukijan kuvatHaarapääskyt. Kuva: Tarja Kouvo

Vihreiden ja keskustan nuoret ottamassa eläkeläisiltä

Nokkosperhonen. Kuva: Maarit Siitonen

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.