Lastensuojelu syyllistetään, eikä puolustautuakaan voi

Lastensuojelua mätkitään sosiaalisessa mediassa oikein olan takaa. Myös lastensuojelussa työskentelevänä työkaluna voin taata, että Jyväskylässä töitä tehdään sellaisten haasteiden edessä, ettei sitä aina pysty edes kommentoimaan. Perheiden ongelmat ovat todella vakavia ja monisäikeisiä.

Usein nuori alkaa oirehtia tavalla tai toisella, jos perheen pahoinvointi lisääntyy – tai päinvastoin eli perhe oirehtii nuoren rajattoman käytöksen vuoksi. Usein lastensuojeluun ollaan yhteydessä, kun tilanne on jo hälyttävä.

Uskoisin, että takana on vanha ”peikko” eli huostaanotto jo pelkkänä sanana. Perheet pelkäävät, että aina kun lastensuojelu kytketään perheen ongelmiin, on kyseessä lapsen poisvienti ja sijoittaminen kodin ulkopuolelle.

Näin ei kuitenkaan ole. Lastensuojelussa pyritään toimimaan juuri päinvastoin eli lisäämään tukea perheeseen, jotta nuoren tilanne kotona voidaan turvata. Joskus tilanne kuitenkin kriisiytyy, silloin ei lastensuojelussakaan jää muuta vaihtoehtoa kuin kodin ulkopuolisen sijoituksen suositteleminen.

Tunnen henkilökohtaisesti useimmat lastensuojelun avohuollon, jälkihuollon sekä sijaishuollon työntekijät ja tiedän, miten heillä olisi halua osallistua enemmän ja aikaisemmin perheiden ja perheissä asuvien nuorten auttamiseen. Mutta se on toistaiseksi mahdotonta, kun jo pelkästään lakisääteisistä tehtävistä selviäminen vie kaiken ajan.

Meillä on Jyväskylässä ammattitaitoinen lastensuojeluporukka, joka saa taistella lähes päivittäin asioista, joita tavallinen kaduntallaaja ei voisi edes koskaan kuvitella tapahtuvan.

On epäreilua vetää koko maamme lastensuojelu saman kamman alle, jos jotain dramaattista muualla tapahtuu.

Se, mitä dramaattista on tapahtunut, tuleekin selvittää aina perin pohjin. Mutta yleisölle ei saa jättää sellaista kuvaa, että koko Suomen lastensuojelu toimii samoin ja että lastensuojelussa reagoidaan aina liian myöhään.

Media voi joko antaa tukensa lastensuojelun kautta perheille tai heikentää lastensuojelun ja perheiden välistä luottamusta.

Lastensuojelu ei voi puolustautua tapauskohtaisesti, koska silloin vaarantuu koko luottamussuhde kulloinkin kohteena olevaan perheeseen ja ennen kaikkea nuoreen, jos tilanne häntä koskee.

Lastensuojelussa ollaankin tosi vaikeassa tilanteessa, koska tulokulma perheen tulehtuneeseen tilanteeseen on usein aivan toinen kuin mitä sosiaalinen media antaa ymmärtää. Se aiheuttaa ahdistusta myös lastensuojelun työntekijöissä. Jos kaikkea ei voida tuoda julki, oikeuttaako se lastensuojelumme kivittämisen aloittamisen?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.