Likaajien omavalvonta ei toimi

Suomessa on tuhansia talvivaaroja pilaamassa vesistöjä, koska ympäristöministeriö ja -viranomaiset ja lainsäädäntö eivät ole haasteidensa tasalla.

Lupaehtoja ei ole tiukennettu erityisesti turveteollisuudessa, vaikka ongelmat on tiedetty jo vuosia. Mitkään tämän hetken ”parhaat käytettävissä olevat keinot” eivät estä vesien pilaantumista. Valvonta ei ole riittävää. Ongelmien ilmaantuessa niihin ei puututa: toimintaa ei keskeytetä, peruuteta tai kielletä.

Kaikilla vesistöä pilaavilla ongelma-aloilla toiminta perustuu ammatinharjoittajien tai yrittäjien omavalvontaan, joka ei toimi. Viranomaiset kirjaavat nämä asiakirjat kritiikittä ja ilmoittavat asioiden olevan kunnossa. Kansalaisryhmät näkevät toisin ja yrittävät viedä asioita eteenpäin valokuvaten, lehtikirjoituksin, ministeri- ja viranomaistapaamisin.

On toiminnan aika. Vaihtoehtoa ei ole. Asioilla on kiire, jos vesistöjen lisälikaantuminen halutaan estää ja tehdä toimia Euroopan unionin vesipuitedirektiivin vaatimusten mukaisesti.

Viranomaisten tehtävien painopistettä on oleellisesti muutettava. Lainsäädäntöön, lupaehtoihin, valvontaan, sanktioihin ja yleensä ongelmatilanteiden tunnistamiseen on tartuttava heti.

Omavalvonta on joko poistettava tai ohjeistusta on muutettava niin, että viranomaisille tulee määrätty määrä yllätystarkastuksia. Maa- ja metsätalouden järjestöjä on valtionapusanktioin ohjeistettava toteuttamaan osaltaan vaativaa, vastuullista ja tuloksekasta ohjaus- ja valvontatyötä vesistöjen puhtauden lähtökohdista.

Turveteollisuuden toimet on lupaehdoin saatava aivan uudelle tasolle. Työmaat on heti keskeytettävä, elleivät pintavalutuskentät, saostusaltaat ja kemikalioinnin järjestelmät toimi. Selitykseksi millään alalla ei riitä, että Suomessa sataa ja välillä rankasti!

Uutta vesilakia eräät viranomaistahot tulkitsevat niin, että valtion tuki vähenee oleellisesti ja vesistöjen vastuutoimet ja resurssien hankinta jäävät rantojen omistajien vastuulle. Tämä on täysin tuomittava lähtökohta.

Perusongelmina ovat heikko lainsäädäntö ja lupaehdot sekä lepsu viranomaistyöskentely. Nyt laiminlyönnit haluttaisiin sysätä rantojen omistajatahoille, kalastusalueille, osakaskunnille ja yksityisille ihmisille. Viranomaistahot jäisivät pääasiassa vain asiantuntijoiksi ja neuvojiksi.

Päinvastoin, elyjen taloudellisia ja muita resursseja on lisättävä ja työnkuvia suunnattava uudelleen. Ohjaus- ja valvontatoiminta kentällä on saatava säännölliseksi.

Likaaville toimialoille on määriteltävä selvät sanktiointiperusteet, joita on tarvittaessa myös käytettävä. Myös viranomaistahoille itselleen on määriteltävä selvät säännöt ja sanktiot, jos toimiin ei käytettävissä olevalla lainsäädännöllä, lupajärjestelmillä ja valvontatoimilla tartuta. Suurin vastuu on ympäristöministeriöllä ja ely-keskusten ylijohtajilla.

Ellei tämä toimi ja ohjaavia ministeriöitä on liikaa, toimia on tarkistettava, valtuuksia ja vastuuta on lisättävä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Lukijan kuva

Älä lopeta sanomasta kauniita

Vanhemmuuden tärkein taito on ymmärtää lasta

Joukkoliikennettä kehitettävä rohkeasti Jyväskylän seudulla

”Ratsastus on helppoa”

Lyhyet

Lyhyet

Jyväskylän joukkoliikenne edullisemmaksi

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.