Lippujuhlapäivän siirto eheytti kansaa

Puolustusvoimien lippujuhlapäivänä 4.6. Saarijärven Veteraanipuistossa paljastetaan Veteraanipaasi. Juhlan ajankohta sopii erinomaisesti historiaamme. Muodostivathan sotiemme veteraanit vuosina 1939–1945 sodan ajan puolustusvoimamme, joka kahdesti torjui hyökkääjän. Nykyinen reservimme muodostaa samoin tänä päivänä sodan ajan puolustusvoimat, jos sellaista tarvitaan. Lippujuhlan päivää ei aina ole vietetty nykyisellä paikallaan. Käytäntö alkoi vuonna 1942.

Sitä ennen juhla oli sotaväen lippujuhlan päivä, jota vietettiin 16.5. kenraali Mannerheimin johdolla saavutetun Vapaussodan voiton ja Helsingissä 16.5.1918 toteutetun voitonparaatin muistamiseksi.

Sotaväen lippujuhlaa vietettiin vuosina 1919–1939. Tasavallan presidentin vahvistama virallinen lippujuhlapäivä siitä tuli vuonna 1921.

Talvisodan jälkeen tilanne oli muuttunut. Piispainkokous päätti 12.4.1940 esittää suru- ja muistojumalanpalveluksen pitämistä Talvisodan sankarivainajien muistoksi sunnuntaina 19.5.1940.

Pääesikunnan 1.5.1940 antamassa käskyssä ilmoitettiin Ylipäällikön käskeneen, että ”toukokuun 16. päivää ei tänä vuonna vietetä armeijan lippujuhlana. Sen sijaan vietetään toukokuun 19 päivää nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä, jona sitä vietetään myös kaikissa maamme kirkoissa piispojen kokouksessa tehdyn esityksen mukaisesti.”

Vainajien muistamisen ohella käskyn tarkoituksena oli edistää kansallista sopua ja yksimielisyyttä.

Mannerheimin täyttäessä 75 vuotta 4.6.1942 hallitus antoi hänelle Suomen marsalkan arvonimen ja määräsi hänen syntymäpäivänsä puolustusvoimien juhlaksi. Keväällä 1940 syntyneen tavan mukaan vietämme edelleen toukokuun 3. sunnuntaina kaatuneiden muistopäivää. Kumpaakin päivää voidaan pitää myös kansallisen eheyden merkkipäivänä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.