Luonnetta vai lihaksia?

”Ihmisessä ei ole mitään muuta suurta kuin luonne” (vaikka tv:ssä olikin eilen ohjelma ”maailman suurimmat kivekset”).

Ihmistä tulisi kasvattaa paljon enemmän inhimillistä elämää varten kuin yhteiskunnallista asemaa varten.

Eikö yhteiskunta sitten ole inhimillistä elämää? Katsokaa ympärillenne, ja mitä näette?

Jos me pitäisimme yhtä tavoittelemisen arvoisena luonteen kasvattamista kuin lihaskuntoisuutta, emme varmaan olisi 17. sijalla vanhusten hyvinvoinnin suhteen, eikä työttömyysaste olisi sitä mitä se on.

Entä jos luonteen kehittäminen olisi oppiaineena kouluissa? Ja tärkeimpänä oppiaineena – Oppia elämään.

Entä jos järjettömän kilpailun ja keskenään taistelevien kykyjen vastapainona – pelkän menestyksen sijaan – kasvatettaisiin tyytyväisyyttä ja omanarvontuntoa. Eikö menestys ole huonoa menestystä, jos se ei lisää ihmisen onnea?

Kuulin Ylen ykköseltä erään autistipojan äidin tarinan. Äiti oli tehnyt päätöksensä jäädä kotiin hoitamaan poikaansa, jonka äkilliset raivokohtaukset kuitenkin ylittivät hänen voimavaransa.

Monien järjestelyjen jälkeen äiti sai helpotusta taakkaansa ja pojan raivokohtaukset vähenivät – ja se, mikä sai hänet jaksamaan ja jatkamaan poikansa kanssa elämistä, oli molemminpuolinen rakkaus.

Hän kertoi olevansa aivan erilainen ihminen kuin se ihminen, joka hän ennen oli. Hänen kärsivällisyytensä oli saanut aivan uuden ulottuvuuden ja muuttanut hänet ihmisenä. Nyt hänen suurin haaveensa oli tulla puusepäksi.

Tämä johdatuksena siihen, miksi pelkäämme jättää omaisemme laitoksiin, joissa henkilökuntaa on liian vähän ja jotka ynnä muista syistä ansaitsevat arvosanan: kehno.

Maassamme pikakoulutetaan maahanmuuttajia, joilla jo ennestään on koulutusta ja työkokemusta hoitoalalla omassa kotimaassaan. On kuitenkin riipaisevaa kuulla heidän kokemuksista suomalaisissa harjoittelupaikoissa niin lasten kuin vanhusten parissa, henkilökunnan nuivista asenteista.

On paljon vanhuksia, jotka nostavat kädet ylös tumman hoitajan lähestyessä. ”Tuo ruma ihminen ei saa koskea minuun – mene pois.”

Ja päiväkodeissa mallikäyttäytymisen salamastrategiaa noudattaen lapset oppivat esimerkistä, kun päiväkodissa kaikki hoitajat ja lapset syövät yhdessä, he katsovat silmät lautasina sitä yhtä ja ainoaa, jolle ei ruokaa anneta – maahanmuuttajaharjoittelijalle. Kenties hän on paha, lapset ajattelevat, siksi hän ei rangaistukseksi saa ruokaa.

He näkevät joka päivä keittäjän heittävän saavillisen ruokaa jätteisiin. Mutta jos harjoittelija söisi, se olisi työsuhde-etu? Mitä järjen köyhyyttä!

Lainlaatijat, sen sijaan että olisivat aikaansa edellä, ovat sitä aina jäljessä. Meitä kielletään myymästä suoraan tilalta pastoröimätöntä maitoa nimenomaan sitä haluaville tai myymästä luomumunia suoraan ravintoloille.

Kaarina Valoaalto

Toivakka

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Avoin kirjeeni kansanedustajille

Kansallisarkisto, sotiemme historian tutkimus ja SS-olettamukset

Lyhyet

Lyhyet

Metsiä älköön hävitettäkö

Miksi päättäjiä ei kiinnosta tieteellinen tieto metsistä?

Raskaussyrjintää on kunnissa yhä aivan liikaa

Pyöriä nuorille vai kuljetusapua vanhuksille?

Akkujen metallit kaupan

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.