Luontomme ei tunne kuntarajoja

Keski-Suomen maakunnassa on noin 600 luonnonsuojelualuetta, yhteispinta-alaltaan yli 21 000 hehtaaria. Suurin osa on pieniä luontokohteita yksityismailla.

Valtion mailla on lukumääräisesti huomattavasti vähemmän suojelualueita, mutta niiden pinta-ala on 2/3 suojelluista maista. Suojeltujen maiden yhteisala maakunnassamme ylittää jo Muuramen kunnan koon. Keski-Suomen suurimmat luonnonsuojelualueet ovat Salamajärven, Pyhä-Häkin, Isojärven ja Leivonmäen kansallispuistot. Keski-Suomessa on vielä monia alueita, joista on tarkoitus perustaa uusia luonnonsuojelukohteita. Rakennetun maan lisääntyessä toivottavasti myös suojeltujen alueiden määrä saa kasvaa.

Luonnonsuojelualueiden merkitys matkailulle kasvaa alueiden määrän lisääntyessä. Alueilla on maaseudun elinkeinopolitiikkaa virkistävää vaikutusta. Erityisesti kansallispuistot ovat ikoneja ja meille kaduntallaajille "must"-kohteita.

Matkailu kansallispuistoihin on merkittävä kulttuurinen, sosiaalinen ja taloudellinen ilmiö. Väestön kasvaessa puistojen merkitys ja kävijämäärät kasvavat koko maailmassa.

Perinteiset jokamiehenoikeudet antavat kaikille hyvät mahdollisuudet luonnossa virkistäytymiseen. Itse olen käynyt viime vuosina kaikissa keskisuomalaisissa kansallispuistoissa. Myös monet pienemmät luontokohteet ovat tulleet tutuiksi. Kokemukset ovat olleet mahtavia. Ei ole ollut tarvetta lähteä matkailussa merta edemmäs kalaan.

Erämaaluonnossa risteileviä pitkospuita ja kiemurtelevia metsäpolkuja on rentouttavaa kuljeskella kiireisen arjen vastapainona. Sielu lepää ikimetsiä katsellessa ja lintujen loruja kuunnellessa.

Aivot vapautuvat sosiaalisen median seuraamisesta luonnon tarkkailulle. Rannat, suot, harjumaisemat, kasvit ja eläimet antavat tarpeellista perspektiiviä ja elämän mittasuhteita meille urbaaneille ihmisille. Mielenkiintoiset paikannimet laittavat pohtimaan syntyjä syviä, esi-isien tarinoita ja kulkumaita. Keskisuomalaiset juuret ovat syventyneet entisestään.

Keski-Suomen ensimmäinen luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1946 Korpilahden Oittilaan. Vaarunvuoren maisemat ovat henkeäsalpaavia, ja ainutlaatuisia luonnoltaan. Jalavalehdossa ja Vaarunniityllä voi ihailla Suomen pohjoisimpia pähkinäpensaita.

Luontomatkailu käy myös liikunnasta. Vuorille nousu vaatii kuntoa ja on mukava poikkeus iltalenkin maisemiin.

Tänä kesänä olen selaillut aivan tuoretta Jyväskylän seudun ulkoilukarttaa. Opas on tehty yhteistyössä Jyväskylän kaupungin, Laukaan ja Muuramen kuntien liikuntatoimien kanssa. Mukana on myös Toivakan kunnan alueita ja osa Leivonmäen kansallispuistoa.

Kartta kattaa maastossa n. 72 x 44 km:n alueen Laukaan Hietasyrjästä Korpilahden Putkilahteen ja itä-länsisuunnassa Kuohulta Lievestuoreelle sisältäen niin kesä- kuin talviliikuntareittejä ja näköalapaikkoja. Siitä löytyvät myös luontopolut, laavut, nuotiopaikat, nähtävyydet, leiripaikat, mökkimajoitukset, laivaväylät ja tiestötiedot valtateistä pieniin polkuihin asti. Tämä mainio opaskartta mahdollistaa liikkumisen myös merkittyjen reittien ulkopuolella.

Kartta kertoo myös sen, että luonto ei kuntarajoja tunne. Suosittelen kaikille oppaaseen tutustumista ja suuntautumista paikallisiin luontoaarteisiimme.

PAULIINA TAKALA kunnanhallituksen pj. (kesk.) Muurame

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Jyväskylän joukkoliikenne edullisemmaksi

Lyhyet

Suomen rahanpesulaki kaipaa pikaista remonttia

Syyttäjälaitosta pitikin uudistaa

Lyhyet

Lyhyet: Kierrätys- ja uusiutuvat luonnonvarat on pop in! Missä viipyy puukorinenauto, fillareita on jo?

Mielipide: Jyväskylä kehittyy – vai kehittyykö?

Mielipide: Rapautuuko lukion yleissivistävyys?

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.