Lupa ihmisarvoon, hoitoon, hoivaan?

Näin vanhustenviikolla on hyvä tarkastella, miten vuoden vanha vanhuspalvelulaki on toiminut. Onko se parantanut vanhusten elämää ja hoitoa?

Lain tavoite oli hieno: vanhusten itsemääräämisoikeutta kunnioittava sekä vanhusten tarpeista lähtevä. Laki vain jäi torsoksi, sillä siinä ei ole sanktioita missään asiassa. Nyt voidaan jopa miettiä, saavatko vanhukset arvostusta.

Päättäjien viesti on käytännössä ollut, ettei Suomella ole vara huolehtia hyvin vanhuksistaan – eli heistä, jotka ovat luoneet hyvinvoinnin Suomeen, taistelleetkin rintamalla ja kotona, maksaneet veroja ja kasvattaneet lapset.

Nyt he tarvitsevat apua. Eikä sitä ole riittävästi saatavilla. Kuulostaa epäoikeudenmukaiselta, ja sitähän se onkin.

Väestön ikääntymiseen olisi herättävä myös asenteiden tasolla. Yhä useampi ikääntynyt voi toimia aktiivisesti yhteiskunnassa kuntonsa puolesta ja toisaalta yhä useampi tarvitsee hoitoa ja hoivaa monien sairauksiensa vuoksi.

Ikääntyneeet eivät ole vain yksi yhtenäinen joukko. Jokainen on yksilö, jota tulee kuulla. Väestön ikääntyminen vaikuttaa meidän jokaisen elämään myös siten, että yhä useamman on huolehdittava omista vanhemmistaan tai läheisistään.

Myös vanhuuden tulee olla mielekästä aikaa. Se ei saa olla loppuvaihe elämässä, pelonaihe jo nelikymppisenä.

Vanhuksella on oltava oikeus tuntea olevansa arvokas jäsen yhteiskunnassa. Vanhusten on annettava vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin. Palveluja on tarjottava asiakaslähtöisesti, ja hoitopaikan valinnassa on tarkasteltava yksilöllisiä tarpeita. Vanhuksen itsemääräämisoikeus tulee usein vastaan hoitotyössä. Sitä on kunnioitettava.

Vanhustenhoidossa suurin ammattiryhmä ovat lähi- ja perushoitajat, joilla on vahva vanhustenhoidon osaaminen. Sitä tulee arvostaa niin, että työpaikoilla on riittävästi koulutettua henkilökuntaa. Tilanne on huono ja heikkenee entisestään, jollei vanhuspalvelulakiin saada kirjausta henkilöstömitoituksesta.

On surullista, että Suomessa joudumme kamppailemaan tällaisten asioiden kanssa. Kuinka pahaksi tilanteen täytyy mennä, kunnes päättäjät heräävät omaan vastuuseensa asiassa?

Henkilökunnalla on oltava aikaa myös kehittää toimintatapoja. Lähi- ja perushoitajat haluavat toteuttaa kuntouttavaa toimintaa, mutta siihen ei nyt ole riittävästi aikaa. Yhdellä hoitajalla on liikaa hoidettavia.

Asiakkaan tilan ollessa jo huono tulisi olla riittävästi aikaa rauhalliselle hoidolle ja lopulta saattohoidolle. Kaikilla on oikeus arvokkaaseen elämään ja myös kuolemaan.

Vanhustenviikko muistuttaa meitä vanhusten oikeuksista. On kysymys ihmisarvoisesta, arvokkaasta elämästä, myös vanhuudesta.

Silja Paavola

puheenjohtaja

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Avoin kirjeeni kansanedustajille

Kansallisarkisto, sotiemme historian tutkimus ja SS-olettamukset

Lyhyet

Lyhyet

Metsiä älköön hävitettäkö

Miksi päättäjiä ei kiinnosta tieteellinen tieto metsistä?

Raskaussyrjintää on kunnissa yhä aivan liikaa

Pyöriä nuorille vai kuljetusapua vanhuksille?

Akkujen metallit kaupan

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.