Maakuntaitsehallinto on perusteltu

Suurella kuntauudistushankkeella on muutama aivan järkevä peruste. Yksi sellainen on pienuutensa vuoksi osin toimintakyvyttömien kuntien liittäminen suurempaan kokonaisuuteen. Toinen on keskuskunnan ympärillä vauraampaa väestöä keräävien kehyskuntien liittäminen samaan taloudelliseen kokonaisuuteen ydinkuntansa kanssa. Näin ehkäistäisiin itsestään syntyvää eriarvoisuutta.

Kolmas painava peruste on yhteisen yleispiirteisen maankäyttö- ja liikennesuunnittelun sekä asuntopolitiikan aikaansaaminen niillä kaupunkiseuduilla, missä ihmiset käytännössä elävät ja järjestävät elämäänsä aivan kuntarajoista riippumatta.

Neljäs, taloudelliselta merkitykseltään ylivoimainen kysymys on sosiaali- ja terveystoimen järkevä järjestäminen. Sen pitäisi olla selkeässä suhteessa muuhun uudistukseen.

Jotain on tehtävä, mutta on lähdetty tyhmästä suunnasta liikkeelle. Maakuntaitsehallinto on torjuttu. Samalla on haluttu rakentaa nykymaakuntien sisään niistä riippumaton ja niitä tärkeämpi, ainakin periaatteessa itsehallinnollinen järjestelmä – suurkunta tai metropolihallinto.

Tunnetekijät kuten pitäjien ja paikkakuntien vanhat nimet on kokonaan sivuutettu. Samoin on sivuutettu ihmisten huoli palveluiden säilymisestä lähiympäristössään sekä lähikansanvalta siinä mielessä, että lähimittakaavan asioissa olisi aloitteiden ja aktiivisuuden lisäksi myös mahdollista vaihtaa päättäjät.

Ymmärrettävänä erona kuntayhtymiin ja aikaisempiin maakuntaitsehallinto-ajatuksiin nähden on, että suurkunnan tai metropolin päättäjät valittaisiin suorilla vaaleilla epäsuoran kaksiportaisen menettelyn sijasta.

Nykysuunnitelmissa on pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta selvästi pyritty siihen, että valtion alapuolella olisi vain yksi vahva itsehallintotaso: kunnat.

Pääkaupunkiseudulle tulisi kuitenkin järkevä poikkeus: metropolihallinto – tai selkeämmällä suomella seutuhallinto – joka päättäisi suurista asioista. Sen ”alle” jäisivät nykyiset kunnat, jotka päättäisivät pienemmistä asioista. Tämä on järkevää, ja tämä tuottaisi vähemmän itkua muuallakin maassa. Tehtävien jaon täytyisi olla selkeä.

Paikkakuntien nimet säilyisivät kuntien – lähikuntien, pitäjien – niminä. Seudun ja pitäjän päättäjät valittaisiin samalla kertaa. Tarjolla on yksinkertaisia malleja tämän suorittamiseksi. Samoin on tarjolla yksinkertaisia malleja verotulojen jakamiseksi.

Mikäli väenvängällä pyritään vain kuntien yhdistämiseen, laulunpätkä ”Osoitteeni ei ole talo eikä katu vaan laaja Neuvostomaa...” tulee helposti mieleen.

Ville Komsi

Helsinki

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Äänestäjien tahdosta viis

Tourujoen luontopolku ei ole mikään jätepiste

Lyhyet

Ydinvoima turvallista

Veronmaksajana saa ihmetellä Uuraisten valokuitupäätöksiä

Lyhyet

Helppo ja hyvä teko

Hallituskolmikon tarjoamat vastaukset eivät vakuuta

Ystävien merkitys

Mikä kuntapäättäjiä oikein vaivaa?

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.