Maankäyttö ja liikenne

Reijo Laitinen kirjoitti (Keskisuomalainen 1.11.) joukkoliikenneverkon rapautumisesta ja edellytti lisää rahallista tukea joukkoliikenteelle. Näin varmaan onkin harvaan asutuilla alueilla, joille kannattavan liikenteen järjestäminen nykyaikana on täysi mahdottomuus. Kaupunkiseuduilla asian ei välttämättä tarvitse olla näin.

Itse asiassa on niin, että avustusten kanssa askartelu on hyttysten kuurnintaa, kun joukkoliikenteen todelliset ongelmat ovat aivan jossain muualla. Selvyyden vuoksi on hyvä todeta, että tässä kirjoituksessa käsittelen vain kaupunkiseudun joukkoliikennettä, en siis harvaan asuttujen alueiden liikennettä tai pitkän matkan liikennettä, joiden ongelmat ovat toisenlaisia ja vaativat toisenlaisia toimenpiteitä.

Puhutaan mielellään joukkoliikenteen kilpailukyvyn säilyttämisestä, mutta miten sellaista voi säilyttää, mitä ei ole olemassakaan. Kun matkan pituus ylittää kävelyetäisyyden, ovat polkupyörä ja henkilöauto joukkoliikenteeseen verrattuna aivan ylivoimaisia kilpailukyvyltään. Jos näin ei olisi, olisi matkojen kulkutapajakauma Jyväskylässäkin aivan toisen näköinen.

Joukkoliikenteen osuus päivittäisistä henkilömatkoista Jyväskylässä on muutamia prosentteja. Kilpailukykyiseltä liikkumismuodolta voitaisiin kohtuudella odottaa moninkertaista osuutta. Joukkoliikenteen vähäistä osuutta kuvannee sekin, että "vanhassa" Jyväskylässä lienee yhteensä noin 70 000 työssä käyvää ja opiskelijaa. Joukkoliikenteen säännöllisiä käyttäjiä, jotka lunastavat näyttölipun, on vain jokunen tuhat. Rehellisiä ollaksemme, joukkoliikenne on valtaosaltaan tänään nk. pakkokäyttäjien kulkutapa, siis henkilöiden joilla ei ole mahdollisuutta muuhun.

Mitä sitten pitäisi tehdä? En usko, että maksutonkaan joukkoliikenne on houkutteleva, ellei muut palvelutasotekijät ole kunnossa. Nykyisillä lipunhinnoilla työssäkäyvä säännöllinen käyttäjä maksaa alle euron matkasta (seutulippualueella vähän enemmän), joka ei mielestäni ole paljon.

Keskeistä on ymmärtää, että palvelutasoltaan kilpailukykyisen ja taloudellisen joukkoliikenteen perusta luodaan tai tuhotaan maankäytön suunnittelulla. Suunnitteluparadigma on muutettava perusteellisesti. Sen sijaan, että ensin suunnitellaan maankäyttö ja sitten joukkoliikennereitit, on ensin päätettävä miten joukkoliikenne alueelle järjestetään ja sitten suunniteltava maankäyttö tämän järjestelmän varaan.

Selkeä verkko, kohtuullinen kävelyetäisyys pysäkille ja riittävän tiheä vuoroväli ovat ne palvelutasotekijät, jotka tuovat kilpailukykyä. Kymmenen minuutin tai sitä lyhyempi vuoroväli on sellainen, joka tutkimusten mukaan vapauttaa matkustajan aikataulukirjan selaamisesta. Tähän tulisi pyrkiä ainakin päivän vilkkaampina aikoina. Onnistuneella maankäytön suunnittelulla tämä on myös taloudellisesti realistista.

OSMO ROSTI diplomi-insinööri Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Muisti on herkkä häiriintymään

Nelostien siirto loi liikennesumpun

Lyhyet

Lyhyet

Puun käyttö turvaa metsien hiilensidonnan

Tarvitsemme nopeat yhteydet

Lyhyet

Hoitajamitoitus-vääristelyä

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.