Maataloudessamme moni asia tehdään myös oikein

Helsingin Sanomien julkaisema Itämeri-laskuri sai aikaan melkoisen myterin. Samaan aikaan, kun kuluttajia houkutellaan ostamaan muun muassa juomavedestä kärsivillä alueilla kasvatettua avokadoa, kotimaisesta maataloudesta, varsinkin maidon- ja lihantuotannosta maalaillaan synkkää kuvaa Itämeren ja ympäristön pilaajana.

Itämeren tila on huolestuttava, sitä ei käy kieltäminen, ja yhden viipaleen sen rehevöitymisestä kantaa myös maatalous.

Innokkaimpien mielissä Itämeren pelastavana enkelinä paikalle liihottaa vegaaninen ruokavalio. Haavekuvissa Suomesta on lopetettu kaikki tavanomainen maataloustuotanto, mikäli maitoa juodaan ja lihaa syödään, se on kaikki luomua.

Suurin osa pelloista kasvaa härkäpapua ja kauraa, niillä korvataan ennen lihasta saatu proteiini. Ja jos nyhtöproteiinia ei riitä Pihtiputaan mummolle, voidaan vegaanimakaroonilootaa jatkaa tuontisoijalla.

Kun mielikuvitus pääsee valloilleen, realismi jää rämpimään kauas taakse.

Johtopäätöksiä on turha vetää liian viivasuorasti. Kuten me kaikki tiedämme, Suomi on pitkä maa, tänne mahtuu monenlaista maastoa.

Monilla peräkydöillä viljan ja varsinkin erikoiskasvien viljelystä voi vain haaveilla, parhaiten tällaiset pellonlämpäreet kelpaavat eläinten laidunnukseen tai luonnonhoitopelloiksi. Laitumena pellon sato voidaan muuttaa ihmiselle tärkeäksi proteiiniksi.

Luonnonhoitopelloista viljelijä saa kouraan tukirahaa, sitä samaa rahaa, mitä meiltä veronmaksajilta kerätään. Kotimainen karjatalous ei aiheuta eroosiota kuivilla alueilla, hyvää tuuria saa olla matkassa jos kesälomareissulla näet karjaa laitumella.

Sisävesiäkään karjatalous ei enää pilaa, siitä pitävät huolen tiukka ympäristölainsäädäntömme ja karjasuojien ympäristöluvitus.

Maatalous kantaa siis yhden viipaleen Itämeren rehevöitymisestä, se on fakta.

Vielä talonpoikaa kuitenkin tarvitaan, myös nykyihminen tarvitsee edelleen ruokaa elääkseen.

Monia asioita voimme tehdä paremmin, sen takaa ikuinen itsensä kehittämisen periaate.

Miksi emme kantaisi lippuamme ylpeästi, ottaisi olemassa olevista resursseista hyötyjä irti ympäristöä kunnioittaen ja siitä huolta pitäen.

Jos voimme tuottaa täällä koko ruokaympyrän ravintoaineet kestävästi, miksi emme sitä tekisi? Miksi emme olisi siitä samalla ylpeitä ja tekisi työtä ilolla?

Ja miksi emme olisi suomalaisina ylpeitä siitä ihmeestä, että tässä maassa tuontantoeläimiä kohdellaan hyvin, ne saavat pitää saparonsa, häntänsä ja nokkansa, eikä niitä lääkitä turhaan antibiootein ja hormonein.

Vahingossa tästä kaikesta voi vielä syntyä uusi Nokia, sillä jossain muualla näitä asioita saatetaan jopa arvostaa.

Kuka julistaisi seuraavaksi trendiruokavalioksi fennorismin, se sisältää kauden mukaan laajasti erilaisia kotimaisia kasviksia, juureksia, kokoviljaa, kasviproteiinia ja sopivasti, vastuullisesti tuotettua, laadukasta, kotimaista lihaa sekä maitotuotteita.

Janojuomana toimii Suomi 100- vuotta juhlajuoma, vesi, se on täällä parasta koko maailmassa.

Saara Kässi-Jokinen

maanviljelijä

Keuruu, Haapamäki

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Kirja on seikkailu

Vanhus- asiassa tarvitaan ryhtiliike

Kotoutus on hyvällä mallillla

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Tekeekö seksuaalikasvatus nuorista helppoja uhreja?

Tulevaisuuden hoiva

Ei auta pelkkä raha ja mitoitus

Numerot kertovat aina ihmisistä, kokoomus

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.