Masennuksesta ja surusta

Masennus tuntuu siltä, kuin eläisi lasiseinän takana erossa kaikesta muusta. Näkee mitä ympärillä tapahtuu mutta ei voi osallistua siihen. Ihmiset ovat lähellä, mutta heihin ei saa yhteyttä. Aluksi sitä yrittää raapia seinää etsien ulospääsyä tuloksetta.

Vähitellen voimat loppuvat eikä enää jaksa uskoa vapautumiseen. Elämä tukehtuu lasikuvun alla hapen loppuessa. Ei pysty enää työhön, opiskeluun, kotiaskareisiin eikä kontaktiin edes oman perheen kanssa. Kyllä. Lopulta tulee suuri suru kaiken menettämisen pelosta.

Viimeistään tuolloin on hakeuduttava avun lähteille, vaikka ei uskoisikaan sen olevan hyödyllistä. Hetki kerrallaan on mahdollista huomata, että ympärillä olevat seinät eivät olekaan lasia vaan paksua usvaa. Tuon hälventämiseksi on uskallettava ajatella moni asia uusiksi.

Ensin on riisuttava paljon vanhaa, mikä ei ole toiminut. Vaikeasti masentunut on kuin lehdetön puu, joka seisoo ankarassa myrskyssä kaikkien tuulien ja tuiskujen piestessä sitä. Lopulta toiveena on ainoastaan metsurin armahtava kirveen isku, joka tekisi lopun niistä. Juuri tuolloin on vain luotettava, että kevät vielä koittaa. Lehtien puhkeaminen on aivan lähellä.

Tuota odotellessa on hyvä tehdä kaikkea, mikä tuo edes hetkeksi lämpimän tuulen kuin lehmän henkäyksen iholle ja auttaa pyyhkimään surun tekemän kalvon silmistä. Silloin saatat huomata kasvot, jotka katsovat sinua myötätuntoisesti. Ehkä hymyilet itsekin pitkästä aikaa.

Timo Hannula
Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Helppo ja hyvä teko

Hallituskolmikon tarjoamat vastaukset eivät vakuuta

Ystävien merkitys

Mikä kuntapäättäjiä oikein vaivaa?

Lyhyet 15.7.

Lyhyet 15.7.

Hyönteiskato voi iskeä ihmiskuntaan todella nopeasti

Rakkaan läheisen lähtö on aina iso muutos

Syrjäytyminen juurihoitoon

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.