Meistä vanhuksista huolehditaan hyvin

Kirjoitan kokemuksen perusteella palveluasumisesta Jyväskylässä vuosina 2010–2018. Nämä vuodet olen ollut hoidettavana Jyväskylän kaupungin omistamissa eri palvelukodeissa. Kaaduin v. 2010 Keski-Suomen Op:n piha-alueella kävelykadun varrella ja löin pääni asfalttiin.

Sain kaatumisen seurauksena aivoverenvuodon, joka todettiin Keski-Suomen keskussairaalassa ja myöhemmin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Kuopion KYS:n lääkärit olivat ryhmänä todenneet, että leikkaus olisi mahdollinen toimenpide, mutta myös hengenvaarallinen operaatio – joten jätetään päätös huomisen varaan, jos potilas on vielä silloin hengissä.

Vaikka olin aamulla vielä hengissä, ei leikkausta tehty sen vaarallisuuden ja epävarman tuloksen vuoksi. Minut oli lähetetty Jyväskylän keskussairaalaan ja sieltä edelleen palveluasumiseen.

Ulkoinen parantuminen jatkui hoitopaikoissani hyvin, mutta aivotoiminnan paraneminen jatkui ja voidaan sanoa, omalla tavallaan ja aikataulullaan.

Aivotoiminta oli saanut tärskystä oman osansa ja vikuroi vastaan muistin menetyksellä. Muistin menetys nimittäin alkoi kaatumishetkestä alkaen ja jatkui totaalisena useiden vuosien ajan. En muista nytkään mitään vuosien 2010–2013 ajoilta. Nyt, kun asiantila on vähitellen ryhtynyt selviämään ja ihmetyttämään, on tullut esille kysymys siitä, miten avuton olen ollut itsestäni huolehtimaan.

Kuka sitten on huolehtinut?

Vastaus on pitkälti: hoitopaikkojen hoitajahenkilökunta. Pääasiallisia hoitopaikkoja ovat olleet Palokan terveysasema ja Jokivarren ryhmäkodit Jokikartano ja Jokihovi. Henkilökunta on vastannut ja hoitanut ateriointini, puhtaanapidon, pukeutumisen ja muun tarpeellisen, johon en ole pystynyt. Sen takia olen nyt terveenä ja hyvinvoivana. Siispä kiitos kuuluu palvelutalojen hoitohenkilökunnalle.

Hoitajat ovat tehneet työtään ja ottaneet asukkaan vastaan hymyssä suin ja tunnollisin mielin sekä tehneet työnsä ahkeruudella. En ole huomannut hoitajien tiuskineen työssään.

Tähän kokemukseen perustuen ja havainnoimalla hoitajia työssään voin todeta, että ikääntyneiden tai sairaudesta taipuvien ihmisten jatkohoidon järjestäminen nykyisellä tavalla on suositeltavaa. Tosin henkilökunnan lisääminen hoitotyöhön asukkaiden hoidon, esim. ulkoiluiden kannalta arvioituna olisi tarpeellista.

Yksinäisten eläkeläisten määrän kasvaessa jouduttaneen tulevaisuudessa lisäämään ja panostaman hoitoresursseja kotona tapahtuvaan vanhusten hoitoon ja valvontaan.

Hoitotoimenpiteiden lisäämiseen lähivuosina ja vuosikymmeninä on varauduttava ennen kaikkea kilpailuttamatta hoitoa yksityisillä hoitopaikoilla. Vanhusten ja hoitoa tarvitsevien ihmisten palvelu ei saa olla laatua heikentämällä aikaansaatua tuotantoa.

Palvelujen organisointiin tulee kiinnittää huomiota ja pyrkiä lisäämään suorittavien käsien määrää.

Kotihoitoa pitää suosia vaikkapa lisäämään asiakkaan luona vietettävän ajan määrää, että aikaa jäisi kuuntelulle ja keskustelulle. Palvelujen pitää olla sitä luokkaa, että ne todella auttaa vanhusta.

Ihminen ei ole kauppatavaraa, jonka hoitoa kilpailutetaan markkinoilla. Huutokauppatoiminta ihmisillä ei onneksi ole enää nykyaikaa.

Paavo Laitinen

81-vuotias eläkeläinen

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Äänestäjien tahdosta viis

Tourujoen luontopolku ei ole mikään jätepiste

Lyhyet

Ydinvoima turvallista

Veronmaksajana saa ihmetellä Uuraisten valokuitupäätöksiä

Lyhyet

Helppo ja hyvä teko

Hallituskolmikon tarjoamat vastaukset eivät vakuuta

Ystävien merkitys

Mikä kuntapäättäjiä oikein vaivaa?

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.