Metsäenergian keruun haitat

Kansanedustaja Erkki Pulliainen kirjoittaa Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä (23.2.), että metsäenergiaa kerättäessä ravinnekatoa metsämaasta ei voi missään tapauksessa hyväksyä. Hänen mukaansa haitat on helppo torjua: "Kun tiedetään, mistä polttoaine on peräisin, voidaan tuhka pelletöidä ja palauttaa lähtöpaikkaansa."

Asia ei käytännössä ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Ensinnäkin metsän energiajakeista valtaosa tulee kangasmailta. Puuntuhkasta saadaan hyötyä metsän kasvuun vain turvemailla.

Tuhkassa on melko vähän typpeä, joka on kangasmailla kasvua ratkaisevasti parantava alkuaine. Kangasmaalla tuhkan vaikutus on pikemminkin kasvua alentava, kun tuhkaliete tukkii maan ilmahuokoset ja maan happitila huononee.

Toiseksi täytyy kysyä, kenen kustannuksella tuhkan pelletöinti ja vienti suomaille tapahtuisi. Sitähän tarvitaan soilla useita tuhansia kiloja lannoitettavaa hehtaaria kohti! Pelkäänpä, että Pulliainen olettaa metsänomistajan maksavan kaikki kustannukset.

Ympäristön kannalta hyväksyttävä tapa kerätä bioenergiaa metsästä on ns. yhdistelmäkorjuu. Siinä kuitupuu otetaan 10 senttiin ja latvus karsitaan hakkuukoneella 3 senttiin.

Runsaasti ravinteita sisältävät oksat, lehdet ja neulaset jäävät metsään. Oksat karsitaan koneen ajouralle, jolloin maan kantavuus paranee kesäkorjuussakin. Tämä estää raiteiden syntyä ja juurilahon leviämistä.

Menetelmä on hyvä, mutta sitä käyttäen ei ole mahdollista saada kasaan julkisen vallan tavoitteeksi asettamia 15 miljoonan motin metsähakemääriä.

TAPIO LAIHO metsänhoitaja Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.