Metsiämme hoidetaan ja käytetään monipuolisesti

Kirjailija Rosa Liksom harmitteli Sunnuntaisuomalaisen kolumnissaan junan ikkunasta näkemiään ”valtavia avohakkuualueita” (KSML 5.8.) . Hän kysyi, mitä on metsänhoito ja miksi sitä tehdään.

Nykymuotoinen metsien käsittely, jossa nuoria metsiä käsitellään harvennushakkuin ja vanhoja metsiä uudistushakkuin, on peräisin 1950-luvulta. Avohakkuusta ja siihen liittyvästä metsänviljelystä on tullut päämenetelmä metsien uudistamisessa.

Metsän päätehakkuu, siis yleisimmin avohakkuu, suoritetaan yleensä siinä vaiheessa, kun puuston koko täyttää tukkipuulle asetettavat vaatimukset. Avohakkuilla käsitellään vuosittain 0,5–0,7% maamme metsistä, ja avohakkuualojen koko eteläisessä Suomessa on keskimäärin 1,5 hehtaaria eli 100 m x 150 m.

Metsän kasvattaminen tasaikäisenä ja uudistaminen avohakkuulla on osoittautunut toimivaksi malliksi. Useimmat pääpuulajimme, esimerkiksi mänty ja koivu, ovat nk. valolajeja, ja avohakkuu tarjoaa niiden uudistamiselle otolliset lämpö- ja valo-olosuhteet.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa avohakkuulla ja siihen liittyvällä metsänviljelyllä on yksi ylivoimainen piirre: uudistettaessa puusto jalostetulla siemen- ja taimiaineksella voidaan kasvua, eli hiilensidontaa, nopeuttaa jopa yli 20% luonnon taimiainekseen verrattuna.

Metsän maisema-arvoja selvitettiin viime vuonna Itä-Suomen yliopistossa julkaistussa väitöskirjatutkimuksessa; suomalaiset näyttävät pitävän melko lailla siitä maisemasta, mikä metsästä löytyy esimerkiksi muutama vuosi harvennushakkuun jälkeen – siis hoidetusta metsästä.

Rosa Liksom kysyy kirjoituksessaan, ”kuinka monta sataa vuotta tarvitaan siihen, että avohakattuun maisemaan voi kasvaa arvokasta metsää”.

Luonto on alati muuttuva ympäristö ja avohakkuualan maisema näyttää jo muutaman vuoden jälkeen tyystin toisenlaiselta. Parinkymmenen vuoden jälkeen kohteella kasvaa jo sankka metsä, ja uudistuskypsyyden, siis taloudellisesti arvokkaan tukkipuuvaiheen, metsä saavuttaa 50–80 vuodessa kasvupaikasta ja puulajista riippuen.

Metsiämme hoidetaan nykyisin entistä useammin myös nk. eri-ikäisrakenteisen (jatkuvapeitteisen) metsänhoidon mukaisesti. Eri metsänhoitomenetelmät ovat toisiaan täydentäviä ja niiden soveltuvuus eri kohteisiin riippuu useista eri tekijöistä, esimerkiksi maaperän ravinteisuudesta ja lähtöpuuston rakenteesta. Ja totta kai viime kädessä metsänomistajan tavoitteista ja mieltymyksistä.

Maamme metsälaki uudistettiin muutamia vuosia sitten ja nykyinen laki mahdollistaa metsien hoidon hyvin monipuolisesti. Oleellista metsänhoidossa on valita jokaiseen metsään sille parhaiten sopiva metsänkäsittelytapa.

Luonnon monimuotoisuuden hoito on kiinteä osa hyvää metsänhoitoa. Luonnon monimuotoisuus on jokaisen metsäalan toimijan ja jokaisen toimihenkilön asia. Metsätaloudessa on lukuisia hankkeita ja kampanjoita, joilla pyritään entistä paremmin ottamaan huomioon luonnon monimuotoisuus – talousmetsien luonnonhoito on metsätaloudessa arkipäivää.

Vapaaehtoisen metsien suojeluohjelma METSOn puitteissa on kymmenen vuoden aikana suojeltu yksityismetsien kohteita yli 107 000 ha.

Kestävästi tuotetulla puulla korvataan fossiilisia raaka-aineita, varastoidaan hiiltä puutalojen seiniin, ja rakennetaan parempaa maapalloa elää ja asua. Metsien monikäytöllä on Suomessa pitkä perinne – metsät tarjoavat suomalaisille nyt ja tulevaisuudessa hyvinvointia monessa eri muodossa. Siksi metsänhoitoa tehdään.

Ari Eini

johtaja

Suomen metsäkeskus

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Pelottelu pois ja faktat keskiöön

Vanhempaintoiminta – työtä lasten ja nuorten parhaaksi

Tulisiko valtakunnanoikeuden kokoontua?

Saarikan terveyspalveluista Kyyjärvellä

Vietkö lastasi tarpeeksi liikkumaan?

Uraanin talteenotto – silmänkääntötemppu

Miksi meille ei kerrota?

Palveluroboteista ärräpäihin

Psyykkistä sairautta pidetään potilaan syynä

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.