Mielenpahoittamista mallikaupungissa

Jyväskylässä on monet asiat hoidettu mallikkaasti ja täällä on hyvä asua. Ovat pääosin kauniisti rakennetut Jyväsjärven rannat, on rantaraitti, kävelykatu, asuntomessut, Kankaan suunnitelmat ja monet muut kehitteillä olevat asiat. Mutta on myös monia sellaisia asioita, joiden ilmaannuttua saattaa Tuomas Kyrön sanoin lausua: ”Niin minä mieleni pahoitin.”

Ensimmäiseksi mieleen tulee konserttisali, jota Jyväskylän suureksi häpeäksi ei ole vieläkään aikaansaatu. Jyväskylän maine Suomen Ateenana tältä osin horjuu pahasti.

Toiseksi tulee aivan uskomaton ja älytön päätös Suomen parhaimpiin leirintäalueisiin kuuluvan Tuomiojärven leirintäalueen lakkauttamisesta. Hyvällä ja keskeisellä paikalla alue oli kaupunkilaisten henkireikä maailmalle, jossa leireilivät matkailijat ympäri maailmaa, ja jossa kaupunkilaiset saattoivat iltaisin tavata eksoottisia vieraita ja keskustella heidän kanssaan.

Matkapyöräily on maailmalla lisääntyvä trendi, mutta sen harrastajat kiertävät nyt Jyväskylän kaukaa edullisen yöpymispaikan puuttuessa. Yksi syy leirintäalueen lakkauttamiseen ehkä oli, että asuntovaunut eivät mahtuneet alueelle, mutta olisihan alue toiminut ilman niitäkin. On jotenkin aivan kohtuutonta, että Jyvässeudulla ei ole tällä hetkellä yhtään kunnollista leirintäaluetta.

Kolmanneksi tulee kaupungin aivan käsittämätön päätös lakkauttaa useat leikkipuistot ja uimarannat. Erilaisiin urheilulaitoksiin kyllä löytyy varaa, mutta tavallisen tallaajan vaatimattomiin tarpeisiin ei.

Neljänneksi tulee mieleen aivan käsittämätön ja kauhea pensaiden ja puuston parturointi eri puolilla kaupunkia. Ei yhtään ole ajateltu, että puut ja pensaat ovat tärkeitä maiseman rytmittäjiä ja suojaavat melulta ja pölyltä. Esim. Halssilassa oli viihtyisä puuston ja pensaiden suojaama uimaranta Vaajakosken moottoritien varressa. Nyt se on kuin aavikkoa tuulen ja melun riepoteltavana. On ymmärrettävää, että kasvustoa pitää hoitaa ja ajoittain harventaa, mutta kyllä siinäkin terve järki täytyisi säilyttää.

Viidenneksi otan Jyväskylän villit ja haukutut pyöräilijät, jotka muiden liikenteessä olevien mielestä ajavat miten sattuu. Mielestäni syy on turhan monimutkaisissa liikennesäännöissä, joita vain harva osaa ja muistaa, ja puuttuvissa liikennemerkeissä. Pyöräliikennesäännöt olisi yksinkertaistettava, ja niillä jalkakäytäväosuuksilla, joilla pyörällä ei saa ajaa, olisi oltava pyörälläajoa kieltävä merkki. Usein eivät pyöräilijät yksinkertaisesti tiedä mistä saa ajaa ja mistä ei, kun ei selviä merkkejä ole.

Sakari Holma

Jyväskylä, Vaajakoski

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.