Mielipide: Kangasvuoren sairaalan raunioiden viesti huolestuttaa

Ajoin pitkästä aikaa Kangasvuoren läpi, enkä voinut olla huomaamatta isoa murskekasaa psykiatristen osastojen tilalla, jotka silloin ennen kielivät edes jokseenkin hallinnassa olevasta psyyken puolen hoidosta. Osastojen ollessa toiminnassa ihmiset saivat huomattavasti pienemmällä kynnyksellä apua ja hoitoa elämän kriiseihinsä. Psykiatrisilla poliklinikoilla oli paremmat mahdollisuudet tukea asiakkaitaan.

Nyttemmin raunioksi vedettyjä osastoja en voi kuin huolissani katsella, sillä ne kuvastavat minulle tulevaisuuden näkymää psyykkisen tuen edelleen jatkuvasti lisääntyvästä tarpeesta yhä suuremmalle joukolle.

Tämän päivän psykiatrinen tuki on vedetty äärirajoille, ja se hajoaa liitoksistaan jo nyt. Olemme siis tulleet mielenkin ongelmista puhuttaessa tehokkuuden sekä säästöjen huipulle. Olemme siis siinä paljon puhutussa nykyajassa.

Nykyaikanamme, kun kaiken täytyy olla mitoitettu minimiin, ne minimit usein vähän myöhemmin räjähtävät käsiin, eikä sitten puhuta enää kustannustehokkuudesta vaan isosta hintalapusta, joka aivan varmasti lyödään eteemme.

”Halpaa ja hyvää ei ole olemassakaan” -sanonta on etenkin tässä kohtaa hyvin paikkansapitävä. Hintalappuna psykiatrisen hoidon sekä tuen säästämisessä eivät vain ole ainoastaan ne meille monille jatkuvan kitinän aiheena olevat verorahat – vaikka nekin isosti vaakakupissa ovat. Kyse on persoonasta, jonka ympärille koko yhteiskunta on tehty. Se persoona on ihminen.

Kun kiristämme psyykkisestä tuesta, otamme pois vähintään jollain tavalla itseltämme. Meillä suurimmalla osalla on varmasti ainakin yksi läheinen tai tuttu, joka aiheuttaa huolta, tai jonain päivänä se olen minä itse, joka pahoinvointiini yritän saada apua. Viimeistään siinä vaiheessa jo tänään liitoksistaan repeilevä ja käsiin hajoava psykiatria harmittaa itse kutakin, koska tuskinpa apua on resurssipulan vuoksi oikein kenenkään mahdollista tarjota.

Murskekasa Kangasvuoressa on oiva kuva särkyneistä ihmisistä, raunioiksi vedetyistä pahoinvoinnin kanssa kipuilevista ystävistämme ja työuupuneista, jotka kokevat riittämättömyyttä taakkansa vuoksi. Näkymä kertoo tulevaisuudessa toivonsa menettäneistä lähimmäisistämme, jotka ovat joutuneet ”hulluksi tulleen” maailman uhreiksi, kun yhteiskunnan suuri pakkomielle on säästää liian usein väärissä paikoissa.

Tätäkö me haluamme nyt? Tätäkö on tulevaisuudessa nykyaika?

Kun me niin mielellämme rakennamme nopeasti ja paljon – etenkin sitä turhaa – miksi emme samalla innolla rakentaisi oikeasti sitä mikä on kestävää, tarpeellista ja kannattelee yhteiskuntaa?

Niina Sagulin, Laukaa

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Viisikko jatkaa seikkailujaan

Turpeen poltto pitää lopettaa nopeasti

Perussuomalaiset valmiita vastuunkantoon

Hippoksesta väitteitä ilman perusteita

Ravitsemusterapeutteja tarvitaan kunta- ja maakuntatyöhön

Lisää lääkäreitä ja sairaanhoitajia

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.