Mielipide: Ministeri hakoteillä uskonnonopetuksessa

Elämänkatsomustiedon opiskelijat voivat tällä hetkellä valita halutessaan evankelisluterilaisen uskonnon, mutta ei päinvastoin. Ministeri Li Andersson näkee tässä ristiriidan ja tasa-arvovajeen, joka on ehdottomasti korjattava. Hän on päättänyt teettää selvityksen, miten myös evankelisluterilaisen oman uskonnon opiskelijat voisivat halutessaan valita elämänkatsomustiedon.

Jotta ymmärrettäisiin, miten edellä kuvattu epäsymmetria on syntynyt, on palattava oman uskonnon opetuksen alkuvaiheisiin. Oman uskonnon opetus lähti siitä, että jokaisella lapsella on oikeus saada oman uskontonsa opetusta, ei kuitenkaan tunnustuksellista, jos syntyy kolmen oppilaan ryhmä. Uskonnottomat kodit rinnastettiin muihin vähemmistöihin, ja näiden kotien lapsilla oli sama oikeus kuin muilla vähemmistöillä.

Tähän tarpeeseen syntyi elämänkatsomustieto. Alkuun ET:n opiskelijoita oli vähän, mutta vuosien mittaan joukko on kasvanut.

Pitkän aikaa kaikki Suomen helluntailaiset kuuluivat väestörekisteriin ja heidän luontainen paikkansa uskonnonopetuksessa olisi ollut elämänkatsomustieto. Suurin osa helluntailaisten vanhemmista halusi lapsensa mieluummin evankelisluterilaiseen uskontoon kuin elämänkatsomustietoon, jonka he kokivat ateistiseksi ja kristinuskonvastaiseksi opetukseksi.

Että ovi uskonnon opetukseen näille lapsille oli auki, oli vähemmistöjen oikeuksien turvaamista. Epäsymmetria on siis näennäinen.

Luterilainen kirkko on jo torjunut kaikille yhteisen katsomusaineen luomisen. Se on ymmärrettävää. Tällainen aine on Norjassa. Lisääntyneen maahanmuuttajaväestön vuoksi johtava työväenpuolue piti sitä välttämättömänä ja määritteli, että opetuksessa keskitytään siihen, mikä uskonnoille on yhteistä. Aine on miellyttänyt lähinnä em. puolueen ydinkannattajia ja kouluviranomaisia.

Nykyisessä uskonnonopetuksessamme on kyllä ongelmia, jotka lisäksi vaihtelevat maan eri osissa, mutta ministeri Li Anderssonin uusi aloite ei ongelmia ratkaise vaan pahentaa. Tulevissa ratkaisuissa on varmistettava, että uskonnon opetusta ei saa antaa uskontokuntien edustajien käsiin, vaan opettajilta tulee edellyttää alan akateeminen pätevyys ja lisäksi pedagoginen pätevyys. Yhteiskuntarauha edellyttää tätä. Ranskan esimerkki on varoittava.

Toinen asia on erityisesti peruskoulun koko ala-astetta koskeva opetuksen läheisyysperiaate. Tämä tulisi koskea myös uskonnonopetusta. Suurten maailmanuskontojen opetus kuuluu vasta yläasteelle ja lukioon.

Risto Krogerus

rovasti, Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Kuntien itsehallinnon nurja puoli on karmea

Nyt vanhempien välinen yhteistyö korostuu

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

THL kadotti otteen jo tammikuussa

Kuusan vanha metsä ansaitsee suojelun

Minkä ihmeen takia tällä tavalla?

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.