Mihin menet suomalainen koulu?

Opetushallituksen uuden pääjohtajan Aulis Pitkälän (sd.) haastattelu (Ksml 14.1.) hätkähdytti. Pääjohtajan koulutuspoliittinen linjaus ei sinänsä ollut mikään yllätys, sillä viime vuodet maassamme on tähdätty koulujen standardoitia samaan muottiin.Sen seurauksena 2000-luvulla on lopetettu yli 1000 peruskoulua. Samalla koulujen erilaiset turvallisuuskysymykset ovat aktualisoituneet.

Lasten ja nuorten tärkeimmät palvelut karkaavat etäälle. Heidän vapaa-aikansa kuluu matkustamiseen: se on ajan - yhden keskeisen resurssin - tuhlausta.

Eriarvoisuus kasvaa ja oppilaiden syrjäytyminen lisääntyy. Opettajien työn arvostus laskee ja mekaanistuu.

Tätäkö haluamme? Syntyykö tästä turvallinen koulu ja oppimisympäristö?

Peruskoulun puolelta tiedämme jo, ettei edes taloudellisia säästöjä ole syntynyt lopettamalla pieniä kouluja. Koulumatkakulut ja oppilashuoltomenot ovet kasvaneet sekä eritysopetuksen tarve lisääntynyt.

On valitettavaa, ettei Suomessa ole saatavissa tutkimustietoa koulun koon vaikutuksista, vaan pääjohtajakin joutuu nojautumaan omiin subjektiivisiin mielipiteisiin.

1960- ja 1970 -luvulla peruskoulu rakennettiin kokeilujen ja niihin liitetyn tutkimustiedon avulla. Tutkimustuloksia hyödynnettiin päätöksen teossa.

Perinteiden kunnioittaminen ja arvostus kuuluvat kulttuuriin.

Tarvitaan erilaisia kouluja ja oppimisympäristöjä sekä tutkimuspohjaista tietoa tekijöistä, jotka vaikuttavat korkeatasoiseen, kokonaisvaltaiseen, luovia innovaatioita synnyttävään oppimiseen sekä kasvuun.

Eira Korpinen

professori (emerita)

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.