Mikään ei kelpaa kenellekään

Suomi on sinnitellyt laman syövereissä usean vuoden ja kovin harvassa ovat merkit orastavasta noususta, päin vastoin. Selvityksiä on tehty roppakaupalla selviytymiseksi, mutta kaikki ovat kelvottomiksi osoittautuneet milloin millekin taholle.

Onko siis tultu tulokseen, että parempi olla tekemättä mitään kuin edes yrittää jotain? Velkaantuminenhan jatkuu entiseen malliin eikä toteutetut vippaskonstit velanoton kertaluonteiseksi pienentämiseksi ole ikuisesti käytössä.

Tällä tarkoitan osakemyyntituloja, eläkerahastosiirtoa jne, jotka saavat muutaman kerran velanoton näyttämään siedettävämmältä, mutta sekin lähde ehtyy.

Tasapainoa talouteen ei kuitenkaan saada pysyvästi kuin paremman työllisyyden, viennin ja pienempien tulonsiirtojen kautta. Kun joku taho jotain ehdottaa, sille vastustaja löytyy varmasti.

Kun perinteisesti maan hallitus ei uskalla kansalaisten saavutettuihin etuihin koskea, etuihin jotka on mitoitettu toisentasoisista verotuloista kustannettaviksi, jatketaan niiden rahoittamista velkarahalla. Pää tulee sillä pelillä vetävän käteen, sanoo jo vanha sananlaskukin.

Jos yrityselämä esittää työlainsäädännön modernisointia, vastaus on ei ja pienimmätkin muutokset vaativat tolkuttomasti aikaa.

Eläkeuudistus on oiva esimerkki järjestelmän toimimattomudesta sillä uudistuksen tarve on ollut vuosia selvillä kenenkään puuttumatta vakavasti asiaan. Ja sitten röyhistellään liitoissa rintaa kun kuukausien neuvottelujen jälkeen saatiin puoliksi vesitetty sopimus aikaan. Voi tätä menoa!

Eikä mikään liikahda, vaikka toistasataa tuhatta työpaikkaa on Suomesta korvattu ulkomaille perustettuihin kilpailukykyisempiin yksiköihin. Tai kotimaan yli 300 000 työttömästä ei löydy muka tekijää 30 000 avoimeen työpaikkaamme työlainsäädäntömme jäykkyyden takia. Todellista edunvalvontaako?

Mutta kovin on kovakorvainen hallituskin, sillä mittava määrä selvityksiä on tilattu hyllyjä kaunistamaan. Eikö niistä edes jotain järkevä olisi löytynyt toteutettavaksi, vaikka millainen tahansa huuto siitä olisi syntynytkin. Jonkun on kaapin paikka näytettävä. Jollei hallitus sitä näytä, sen tekee joku muu niinkuin on nähty.

Työnantajien iänikuinen valitus veroista vie kyllä uskottavuutta muiltakin vaatimuksilta. Eikö olisi viisaampaa kantaa huolta sen verotettavan tuloksen synnyttämisen edellytyksistä ja esteistä. Asioita ei juurikaan vie eteenpäin todistelu jälkeen jääneistä palkoista tai hallituksen kokouspalkkioista, päinvastoin.

Kun mitään ei kerran muuten tapahdu, kannattaisiko kaikkien osapuolten jo ottaa lusikka kauniiseen käteen ja kokeilla, siis kokeilla, esim 3 vuoden määräaikaista sopimusten hyväksymistä ja lainsäädännön uudistamista esitysten mukaisesti.

Valittaisiin kaikilta kolmelta taholta vaikkapa viisi ehdotusta, jotka pannaan pikaisesti voimaan ja jos ei tulosta 3 vuodessa näy, palataan vanhaan käytäntöön. Silloin ainakin etukäteen tiedettäisiin, että jos sekään ei taloutta piristä, se on silloin menoa kohti Kreikan mallia.

Iiro Viinanen

ministeri

Lahti

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Oppositiossa on mukavaa

Voiko koulun joulujuhla kirkossa olla lainvastainen?

Monilta tuntuu unohtuneen, miksi joulua vietetään

Parempaa salaattia!

Lyhyet

Oma auto kaupan pihaan?

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.