Mikä antaa elämällemme arvon?

Sanomalehden lukeminen on erityisen tärkeää nuorille, tulevaisuuden päättäjille, jotta he saisivat todellisen kuvan maailman nykytilasta.

Ei ole oikein, että toiset ovat suunnattoman rikkaita ja toiset kuolevat kurjuudessa nälkään ja tauteihin. Miljoonat pakenevat sotia ja toiset rakentavat muureja hyvinvointinsa suojaksi.

Myanmarista sadattuhannet rohingyat pakenevat raakaa väkivaltaa samalla kun rikkaat nauttivat valtavan kalliissa ”urheilupyhäköissä” olympialaisista. Intian miljoonat kastittomat dalitit elävät kurjissa oloissa vailla ihmisarvoa samalla kun Amerikassa suunnitellaan 60 miljoonan euron hintaisia turistimatkoja avaruuteen. Syyriassa järjetön sota on kestänyt kuusi vuotta ja yli 340 000 ihmistä on kuollut.

Nuorille toivon viisautta ja rohkeutta taistelussa paremman maailman puolesta.

Sauli Niinistö sanoi valtiovarainministerinä ollessaan: ”Rikastuminen ei ole rikos.” Olen samaa mieltä.

Jos köyhä rikastuu ja saa elämänsä ja taloutensa kuntoon, saa työpaikan, pystyy hankkimaan oman kodin, auton ja ehkä kesämökinkin, rikastuminen ei ole rikos. Päinvastoin se on koko kansakunnan etu ja ilonaihe.

Mutta jos rikas aina vain rikastuu ja pitää kaiken saamansa omanaan ja piilottaa osan rahoistaan ulkomaille veroa maksamatta, se on rikos.

Tuollaiset ahneet ja itsekkäät rikkaat, vaikka heitä vain vähänkin olisi, aiheuttavat kateutta ja yhteiskunnallisia jännitteitä.

Amerikassa rikkaat pelkäävät rikkauksiensa ja henkensä menettämistä. Koko kansa aseistautuu. Tänä vuonna siellä on tapahtunut jo 18 kouluampumista.

Emme kai me halua Amerikan mallin mukaista suurten tuloerojen yhteiskuntaa?

Verottaja ottaa rikkailta paljon enemmän kuin köyhiltä, mutta senkin jälkeen heille jää paljon yli oman tarpeen. Niitä rahoja ei laki voi määrätä jaettavaksi, mutta omatunto voi.

Sellaisia suurmiehiä Suomen historia tuntee monia, esimerkiksi kauppaneuvos Juho Lallukan ja maanviljelysneuvos Alfred Kordelinin.

He olivat mesenaatteja, jotka jakoivat omaisuuttaan avokätisesti koko kansakunnan hyväksi.

Oman aikani mesenaateista tunnen vain yhden, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen. Hän on käyttänyt omaisuuttaan tulevia sukupolvia ajatellen kunnostamalla monia arvokkaita, rapistumassa olleita kulttuurirakennuksia.

Onneksi Suomessa on vielä monia rikkaita, jotka ahkeruudellaan ja älyn lahjoillaan ovat luoneet varallisuutta yli oman tarpeen, josta maksavat isot veronsa Suomeen, sijoittavat yrityksiin ja luovat työpaikkoja.

Heitä ei kannata kadehtia. He ansaitsevat kaikkien kunnioituksen.

Mutta heitä on valitettavasti liian vähän. Suuri keskituloisten luokka ei voi sysätä tasajaon tekemistä yksin rikkaiden hartioille. Meidän tavallisten palkansaajien ja hyvien eläkkeitten saajien on sitä tasajakoa tehtävä.

Meidän on tingittävä eduistamme, jotta työttömät saadaan töihin ja ennen muita nuoret työttömät.

Sakari Topelius on kirjoittanut: ”Se mikä on pysyväistä ja antaa elämälle arvon, se ei ole maine ja ylistykset. Se on tehtävä, olkoon suuri tai pieni, jonka vuoksi olemme eläneet.”

Jaakko Palmu

Jyväskylä, Oravasaari

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Mielipide: Kaukolämmön kilpailukyvystä huolehdittava

Mielipide: Liikenteeseen saatava ennakoivaa silmäpeliä

Mielipide: Tasa-arvo ei ole kehollista

Korona vallan välineenä?

Mielenterveys- palvelut nyt tiukassa

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.