Miksi Jyväskylä kaavoittaa puistoja asuinalueeksi?

Suomi on harvaanasuttu maa. Lähes Keski-Euroopan kokoisella alueella asuu vain 5-miljoonainen kansa. Voisi kuvitella, että ihmisen ja luonnon tasapainoa olisi helppo vaalia, huolehtia asuinalueiden viihtyisyydestä. Mieluummin rakentaa ja lisätä vihreitä puistoja kuin hävittää niitä. Puistot ja viheralueet ovat luonnon hengittäviä keuhkoja, ne tasapainottavat city-kulttuurin kaoottisuutta ja ahtautta.

Ympäristöpsykologian näkökulmasta puistoilla ja metsiköillä on myös tärkeä tehtävä. Samalla tavalla kuin kirkot ja julkiset rakennukset symbolisoivat institutionaalisia arvoja, puistoalueet kytkevät meidät luontoon, ihmisen evoluution historiaan, harmoniaan ja pehmeisiin arvoihin. Ei siis ole kysymys vain maakaistaleesta, jonka arvo mitataan pelkästään euroissa.

Kaupunki on kaavoittamassa Vaajakosken vanhan Kotimäen alueella Urheilutien, Kotimäentien ja Hoskelinkujan kainaloon jäävää kaunista luonnontilaista metsäpuistikkoa omakotitonteiksi. Vanhan Kotimäen alue menettää nyt jo toisen ja viimeisen puistoalueensa – aiemmin Vaajakoskentien varressa ollut pieni puistikko päätettiin pyhittää rivitaloasumiselle. Silloinkaan ei asukkaita kuunneltu.

Miksi Jyväskylässä häikäilemättömästi marssitaan ihmisten tahtotilan ja toiveiden yli? Toki alueen asukkaille järjestettiin nyt muodollinen kuulemistilaisuus, sehän on maan tapa, vähän niin kuin Korpilahden asukkaille kuntaliitoksessa. Ja kun ihmiset ilmaisivat mielipiteensä, tehtiin juuri päinvastoin.

Kun kaavoitusinsinööri saa piirustuspöytänsä ääressä kuningasidean ja antaa kynän kulkea puiston yli, hän voisi pysähtyä ja kysyä itseltään: Mitä minä olen tekemässä ja miksi? Jos tonteista on pulaa, niitä voidaan kaavoittaa kauemmas kirkon tornista.

Bussipysäkki ei voi olla peruste kaavoitukselle, vaan ensin suunnitellaan asuinalue ja infrastruktuuri, sitten kulkuyhteydet. Kun jo lähes joka taloudessa on vähintään kaksi autoa, ei etäisyys keskustasta voi olla määräävä kriteeri. Ja jos raha ratkaisee, ei kallioinen louhikko tule ainakaan tontin ostajille halvaksi.

Urheilutien puistikko on kaunis luonnontilainen hengittävä keidas, valmis ja kaunis sellaisenaan. Ei tule kalliita puistoalueen perustamis- tai hoitokustannuksia.

Näkymä avautuu Urheilutien taloihin vihreänä ja rauhoittavana. Omakotialueen ihmiset voivat oikaista bussipysäkille ja kauppareissulle tai kävellä metsässä nauttien puistikon luonnonmukaisesta harmoniasta. Metsässä pesii linnustoa, kukkii kieloja, kasvaa mustikoita…

Ja jos ihan tarkkaan katselen, taisi valkoselkätikka lentää runkojen takana, liito-orava liidellä pääni yli. Toivon hartaasti niin. Sillä niillä tuntuu olevan paremmat oikeudet reviirinsä koskemattomuuteen kuin Kotimäen asukkailla, jos hanke toteutuu.

Vinkki Jyväskylän päättäjille: Nyt kannattaisi muistuttaa itseään siitä, miksi on tullut luottamustehtävään valituksi; edustamaan kansalaisia ja lähidemokratian toteutumista. En tunne enkä tiedä ketään alueen asukasta, joka haluaisi puistosta luopua.

Edustuksellinen demokratia on parhaimmillaan sitä, että myös kansalaisten – ei pelkästään päättäjien – toiveet toteutuvat. Sitä tietoa olisi nyt syytä sulatella.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Keski-Suomen kuntien talous on saatava kuntoon

Eläkkeiden alentaminen tuhoisaa taloudelle

Syyskuun kielo. Kuva: Matti Hyvärinen

Lukijan kuvatSateenkaari Keuruulla. Kuva: Jorma Soininen

Vähän käytetty. Kuva: Olli Oksanen

Punarinta. Kuva: Gary Littler

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.