Millaista piirityssota lopulta on Syyrian Itä-Ghoutassa?

Journalisteilla on ollut vaikeuksia hahmottaa Itä-Ghoutan sodankäyntiä, kun heillä on vähän tietoja kaupungissa toimivista kapinallisryhmistä. Sen tiedämme, että pääosin ne ovat islamistisia ryhmiä, ja todennäköistä on, että ne ovat varsin väkivaltaisia.

Viestimien mielestä pääsyy Itä-Ghoutan ongelmiin on Syyrian hallituksen suorittama pommituskampanja. Kun tuo kampanja on surmannut paljon kaupungin siviilejä, miksi siviiliväestö ei ole paennut kaupungista?

Siviileille on avattu erityisiä pakenemisväyliä, mutta he eivät ole käyttäneet niitä. Syyvaihtoehtoja on kaksi: Joko siviilit pelkäävät Syyrian hallintoa tai väylien turvattomuutta tai sitten kapinalliset estävät siviilien pakenemisen.

Voi olla, että molemmilla syillä on roolinsa. Jos kuitenkin kaupungissa on paljon lapsia, heidän vanhempiensa halu lähettää lapset pois kaupungista täytyy olla suuri. Mitä jos huomattava rooli onkin kapinallisten estämispolitiikalla?

Vaikka emme ehkä tiedä tarpeeksi Itä-Ghoutan saarrosta (piirityksestä) ja taisteluista, tietyt tekijät ovat yleensä saarron aikaiselle sodalle tyypillisiä.

Saartaja ei mielellään hyökkää maavoimin, koska siitä aiheutuu huomattavia miehistötappioita. Paljon vähemmän omia tappioita seuraa lentopommituksista.

Kapinalliset puolestaan ovat ahdingossa. Heidän etunsa mukaista on sekoittua siviiliväestön sekaan, jolloin saartajan on vaikeaa määritellä pommituskohteita.

Saartajan edun mukaista on edesauttaa siviilien pakenemista, sillä silloin kapinallisten pommittaminen on tehokkaampaa ja helpompi on myös maahyökkäys.

Kapinallisten etujen mukaista on estää siviilien pakeneminen, sillä heidän keskuuteensa sekoittuminen tarjoaa suojaa.

Sodankäynnin sääntöjen kannalta saartotilanteet ovat ongelmallisia. Kapinalliset eivät saa käyttää siviiliväestöä ihmiskilpinä, mutta sitä he näyttävät tekevän Syyriassa.

Sodankävijä ei saa ehdoin tahdoin hyökätä siviilejä vastaan, mutta jos siviiliväestön keskuudesta kapinalliset tulittavat saartajaa, siviilien asema käy heikommaksi. Huolimatta siitä, että kapinalliset rikkovat räikeästi sodan oikeussääntöjä, pommittaja ei saa harjoittaa summittaista pommituspolitiikkaa eikä tietenkään pommittaa sairaaloita.

Kun tilanne on edellä kuvattu, saartaja estää usein ruoka-avun lähettämisen kohteeseen, sillä todennäköisesti suurimman osan siitä ottavat kapinalliset itselleen. Luulisi, että siviiliväestö pakenisi heti tilaisuuden tullen.

Aleppon kaupungin esimerkki kertoo, että saartajan vallatessa kaupunginosia kävi yhä selvemmäksi, että siviilit pakenivat heti kun saattoivat tehdä sen kapinallisten estämättä. Kuva alkoi näyttää yhä enemmän siltä, mikä se loogisesti ajatellen oli: siviiliväestö ei paennut Itä-Alepposta aiemmin, koska kapinalliset estivät sen.

Sota on julmaa – ja oikeussääntöjen loukkaaminen tekee siitä vielä julmemman.

Lauri Hannikainen

kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori

Helsinki

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.