Mistä turvallista lähi- ja luomuruokaa?

Nyt saa jo riittää tämä päätön lähiruuan ja luomutuotteiden perässä juokseminen! Siitä ei tule mitään, että puhtaita ja lisäaineettomia pientuottajien raaka-aineita pitää lähteä suurennuslasien ja GPS -laitteiden kanssa metsästämään. Saalis voi perusteellisista hankintamatkoista huolimatta jäädä hyvinkin laihaksi ja niihin kulutettu aika ja energia rasittavat sekä hermoja että luontoa.

Jyväskylä on suoranainen luomun ja lähiruuan takapajula. Muutama pieni asiaan perehtynyt erikoisliike, kauppojen mitätön tarjonta tai edes Tikkakosken lähiruokapiiri ei vastaa kuluttajien suureen kysyntään. Asioidessani alkusyksystä erään kaupan vihannesosastolla löysin ison kasan espanjalaista purjoa, mutta suomalaisittain tätä herkkua oli vain pieni laatikollinen. Sen pienen laatikollisenkin myyjä vei nenäni edestä pois tokaisten: "Ulkomaiset pitää myydä ensin". Purjot jäivät ostamatta.

Tarvitsemme järeitä toimia, jotta lähi- ja luomuruokaa olisi kaikkien saatavilla kohtuulliseen hintaan. Ei ole oikein, että opiskelijat ja muut vähävaraiset, joilla ei ole ylimääräistä rahaa, saati autoa, joutuvat tyytymään kaukaa tuotuihin ja heikkolaatuisiin tuotteisiin. Ainakin minä ostaisin kaiken mahdollisen luomuna ja kotimaisena, jos se olisi hinnan ja tarjonnan puolesta mahdollista. Markkinoilla pätee outo sääntö: mitä kauempaa raaka-aine tulee, sitä halvempaa se on.

Vähintä mitä kauppojen pitäisi tehdä, on toteuttaa elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen ajatusta. Tiedustelin ministerin mielipidettä asiasta, ja hänen mukaansa "suuret kauppaketjut, kuten SOK, tulisi velvoittaa ottamaan lähiruoka kauppaansa, varata sille oma tila, josta asiakkaat voisivat löytää nimenomaan "lähiruokana" näitä tuotteita". Jotta tämä ministerin ehdotus onnistuisi, "useamman tuottajan tulisi merkkautua saman tuotteen tuottajaksi, tällöin voidaan taata tuotteen jatkuva saatavuus." Olen tässä asiassa Pekkarisen kanssa täysin samaa mieltä. Mutta onko tämä käytännössä mahdollista?

Käydessäni luomuviljelijäystäväni luona yllätyin kovasti. Monien vuosien ajan häneltä on saanut laadukkaita tuotteita, mutta nyt hän oli, ainakin toistaiseksi, lopettanut luomutuotantonsa. Hänen mukaansa Eviran ja TE-keskuksen pilkuntarkka, epäolennaisiin asioihin keskittyvä valvonta tekee luomuviljelyn mahdottomaksi ja turhauttavaksi. Pekkarisen näkemys on, että "luomutuotteiden osuus kasvaa hitaasti, mutta vahvasti". Luomuviljelijän voimakas kanta asiaan oli, että överiksi menneen "virallisen valvonnan" takia moni luomuviljelijä tulee lopettamaan luomutoimintansa. Laskeva suuntaus on nähtävissä myös Eviran tilastoista. Luultavasti ystäväni jatkaa luonnonmukaista viljelytoimintaansa taas ensi keväänä, ilman luomumerkintää.

Luomu- ja lähituotteiden jakelussa voisimme ottaa mallia Helsingin Lasipalatsissa toimivasta "maatilatorista", jossa on runsaasti tarjolla suomalaisten pientuottajien huippuraaka-aineita, lähiruokaa ja luomutuotteita. "Ihanaa, kun olette täällä! Tällaista on odotettu jo kauan", on yleinen palaute Maatilatorin asiakkailta. Suuri suosio oli paikan vetäjille odottamaton yllätys. Osin suosioon toki vaikuttaa torin mainio sijainti, henkilökunnan palvelualttius ja asiantuntemus. Pääsyy suureen suosioon lienee kuitenkin tuotteiden kotimaisuus, lisäaineettomuus, tuoreus, puhtaus ja tietysti luonnonmukaisuus.

Eiköhän Jyväskyläkin ansaitsisi oman "maatilatorinsa", jossa kysyntä ja tarjonta kohtaisivat?

RIIKKA KYTÖLÄ lukiolainen Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.