Mitä tehdään, kun yhteiskunta on se todellinen koulukiusaaja?

Pula-ajan Suomi rakensi kyläkoulujen avulla hyvinvointi-Suomen peruskivet, jotka hyvinvointi-Suomi nyt purkaa pois... koska sillä ei ole "varaa" ylläpitää niitä. Suomessa on viime vuosina lakkautettu neljä kertaa enemmän kouluja kuin mitä oppilasmäärän väheneminen olisi edellyttänyt. Kun ihmislihan makuun on kerran päästy, ei loppua näy. Lakkauttamisista huolimatta (/johtuen) ovat opetusmenot nousseet samalla ajalla 24 prosenttia. Pelkästään viime vuonna (2007) nousivat oppilashuoltomenot koko maassa 14 prosenttia ja koulukuljetusmenot 8 prosenttia. Pieni kunta säästää kyläkoulun lakkauttamisella 1-3 prosenttia koulupuolen menoistaan; kokonaisbudjettiin suhteutettuna puhutaan promilleista.

Kyläkoulujen lakkauttamisesta on tullut kuntajohtajille missio. Sekä lakkautuspäätösten lapsivaikutusarviot (lastensuojelulaki velvoittaa) että koulukuljetussuunnitelmat jätetään kunnissamme järjestäen tekemättä. On nurinkurista ja ihmisarvoa loukkaavaa, että ainut valtuutetuille annettava päätösperuste koulun lakkauttamisesta on kamreerin tekemä laskelma lakkauttamisen rahasäästöistä. Sektorisuharoinnista johtuen suljetaan kunnissa silmät siltä tosiasialta, että koulupuolen "säästettävät seinät" eivät menekään kaatopaikalle, vaan ne viedään välivaraston kautta pystytettäviksi sosiaali- ja terveystoimenpuolelle.

Lasten hyvinvointi on tahdon asia

Tarkoitushakuista lakkauttamispäätöksentekoa palveleekin paljon paremmin pseudotieto. "Eihän sieltä kyläkoululta aja kuin puolisen tuntia tänne keskustaan." Tämän tyyppisiä puheenvuoroja käytetään usein valtuustoissa. Kuntajohdossa tiedetään varsin hyvin, että koulukyyditykset kestävät keskimäärin 2,5 kertaa kauemmin kuin henkilöautokyyti. 30-40 km päässä keskustasta sijaitsevan koulun lakkauttaminen vastaa sitä, että kunnan johto pakotettaisiin töihin 100 km päähän. Erona ensiksikin se, että lapsen on pakko mennä työpaikalleen, aikuisen ei... toiseksi, aikuisen kyyti järjestyy ovelta ovelle sekä kyyti on mukavaa ja väljää, lapsen koulukyyti ei. Pienen lapsen turvallisuuden tunteelle ei lasketa mitään arvoa.

Perusopetuslain mukaan opetus pitää kunnassa järjestää niin, että oppilaiden koulumatkat ovat mahdollisimman lyhyitä. Tätä lain kohtaa ei maaseudusta puhuttaessa noudateta enää lainkaan. Sen sijaan tulkitaan pirullisesti koulumatka-aikalainkohtaa lakkauttamalla kaikkien sellaisten alueiden kyläkoulut, joista on mahdollista kuljettaa lapset kuntakeskuksen kouluun ja takaisin alle 2,5 tunnissa.

Maaseudun lasten hyvinvointiasia on tahdon asia. Esimerkiksi Muurla-Lohja-moottoritien rakentamisessa yhteiskunta teki 7 milj. euron lisäinvestoinnin liito-oravan vuoksi. Luonnonsuojelulaki kieltää liito-oravan elinalueen heikentämisen. Tämä on sinänsä aivan oikein, mutta onko kohtuutonta vaatia, että maaseudun lasten arvo nostettaisiin edes liito-oravien tasolle?

Kestävintä säästöä kunnassa on se, että tehdään ratkaisuja, jotka edistävät lasten ja nuorten hyvinvointia. Niin YK:n lasten oikeuksien sopimus kuin lastensuojelulakikin velvoittavat päättäjiä ottamaan kaikessa päätöksenteossa ensisijaisesti huomioon lapsen etu. Kunnan on edistettävä lasten hyvinvointia sekä poistettava epäkohtia ja ehkäistävä niiden syntymistä (LSL 7 §). Perustuslaki puhuu kansalaisten yhdenvertaisuudesta. Olisi rehtiä ja suoraselkäistä sanoa Suomessa suoraan, että näitä lakeja ei sovelleta maaseudun lapsiin.

Maaseudun lasta ei puolusta kukaan

Kuntapäättäjät on aivopesty toteuttamaan kritiikittömästi Sailaksen tehovisiota "Kyläkouluton Suomi". Kuntaliitto ei ole säästellyt resurssejaan propagoidessaan PARAS-hankkeen yhteydessä keskittämisen ideologiaansa kuntapäättäjille. Kyläkoulut alas! Kuntapäättäjä ei voi haaveillakaan mistään Kuntaliiton virallisesta tunnustuksesta tai "omiensa" hyväksynnästä, jos hänen kunnassaan ei ole lakkautettu kyläkouluja.

Opetuksen järjestämisen mallia haetaan tehomaataloudesta. Tehokanalat ja -broilerikasvattamot edustavat tehokamreerille keskittämisen ideologian täydellistymää. Mitä tehokamreeri tekee, kun hän haluaa parantaa lihan laatua? Väljentääkö ja parantaako hän kenties kananpojan elinympäristöä? Hän katkaisee kananpojan nokan, jotta ne eivät nokkisi toisiaan ahtaudessa piloille.

Viisauden tärkein laji on erottelukyky. Kuntien kannattaa yhteistyössä harrastaa keskittämistä peruspalvelujen operatiivisen johdon, suunnittelun ja kehittämisen järjestämisessä. Palvelujen hintakilpailuttamisen rinnalle pitää ehdottomasti ottaa myös laadulla kilpailuttaminen.

Maaseudun lasta ei puolusta kukaan. Poliittisesti nykylinja on lukittu. SDP:n intressejä palvelee se, että maaseudun väki ajetaan uusköyhälistöksi taajamiin, ja sitä kautta sen potentiaaliseksi äänestäjäkunnaksi. SDP hallitsi vastuuministeriöitä (VM ja OPM), kun pienkoululisän poisto valmisteltiin ja tuotiin päätettäväksi eduskuntaan. Kaikki suuret puolueet äänestivät pienkoululisän lopettamisen puolesta (1.1.2006). Tämä oli kiiltonahkasaappaan potku jo ennestään kyyryyn ajetun maaseudun lapsen palleaan. Keskusta haluaa profiloitua kaupunkipuolueeksi. Se pelkää, että sitä syytetään maaseudun ihmisten puolelle asettumisesta. Kokoomukselle asia on turhanpäiväinen.

Enemmistövaltaan perustuva kuntademokratia jyrää maaseudun lapset, kun ilkeämielisesti rinnalle tuodaan keskustan lasten palvelujen heikentämisvaihtoehto. Lakkautettujen kyläkoulujen vanhemmillakaan ei ole enää intoa jäädä puolustamaan jäljelle jääviä kyläkouluja. Tästä huolehtii kansallinen kateus ja universaali välinpitämättömyys - "divide et impera" toimii tänäänkin.

Pieni kyläkoulun lapsi katselee ihmeissään tätä outoa aikuisten näytelmää. Hänet on jätetty ulkopuoliseksi ja täysin yksin. Kukaan ei ole kiinnostunut hänen mielipiteestään. Hänellä ei ole yhtään ystävää. Yhteiskunta lyö jokaista, joka uskaltaa pyytää häntä mukaan leikkeihin. Hän huokaa syvään... kääntyy sitten ja kävelee hitaasti pois häviten yön pimeyteen. Hänen kaltaisiaan on Suomeen synnytetty tuhansia.

Koska yhteiskunta on hylännyt maaseudun lapset, tulisi Suomeen perustaa maaseudun lasten hyväntekeväisyysrahasto. Rahastolla helpotettaisiin maaseudun lasten ahdinkoa ja parannettaisiin heidän elinolojaan.

KARI LEHTOLA Mikkeli

Kirjoittaja työskentelee sivistystoimentarkastajana Itä-Suomen lääninhallituksessa. Hän kirjoittaa yksityishenkilönä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Jyväskylä kehittyy – vai kehittyykö?

Rapautuuko lukion yleissivistävyys?

LyhyetKierrätys- ja uusiutuvat luonnonvarat on pop in! Missä viipyy puukorinenauto, fillareita on jo?

Lyhyet

Aamu Korpilahdella. Kuva: Matti Pietinen

Lyhyet

Lyhyet

Pyöräilijät, bussit ja liikennesäännöt

Mitä tuli ostettua?

Ohjaamoon nuori voi tulla myös vanhemman kanssa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.