Mittaus kertoo totuuden, tilaajasta riippumatta

Tuntuu kieltämättä hullunkuriselta vastata mittauksiemme luotettavuutta epäileville tahoille jatkuvasti näillä foorumeilla. Epäilevistä Tuomaista ei kukaan ole koskaan ollut seuraamassa mittauksiamme, mutta ovat toki tervetulleita mukaan tai jopa tilaamaan mittauspalveluksiamme.

Jo Paasikivi sanoi aikoinaan, että tosiasioiden myöntäminen on viisauden alku. Ja tosiasioistahan mittauksissamme on kysymys. Tilaajasta riippumatta.

Kalevi Puukko kirjoitti (Ksml 24.9.), että Kouhinjoen virtaama 27.4. tänä vuonna suorittamissamme mittauksissa ei ole voinut olla kolmea kuutiometriä sekunnissa, koska tien alittavasta rummusta ei sellainen vesimäärä mahdu läpi. Väitteensä tueksi hän oli selaillut Tekniikan käsikirjaa, jonka kaavat eivät ota huomioon veden nopeutta.

Puukon mainitsema turvetuotantoalueiden yläpuolinen Kouhinjoki alittaa tien rummussa, jonka leveys on 2,5 metriä ja pituutta sillä on 7 metriä. Veden syvyys rummussa oli tuolloin mittausajankohtana 0,8 metriä.

Vettä rummussa oli siis hetkellisesti 14 kuutiometriä. Kelluvilla esineillä ja sekuntikellolla mittasimme, että tien alitukseen kului vedeltä 4,7 sekuntia, eli virtaama oli juuri tuo Puukon epäilemä 3 kuutiometriä sekunnissa. Tämä on hyvin yksinkertaista matematiikkaa.

Saman päivän mittauksissa oli alueen turvesoilta lähtevän veden määrä yhteensä 0,53 kuutiota sekunnissa. Kouhinjoen veden humuspitoisuus oli myös korkeahko 31,0 mg/l, korkeampi kuin yhdenkään alueen turvetuotantoalueen poistoveden humuspitoisuus.

Kälkäjoen loppupäässä juuri ennen Siikavettä oli Kälkäjoen virtaama tuolloin runsaiden sulamisvesien aikaan 24 kuutiometriä sekunnissa. Turvetuotannon osuus kokonaisvesimäärästä oli 2,2 % ja osuus Siikaveteen laskevan veden humuksesta 1,8 %.

Seuraava mittauskierros tehtiin 23.5, jolloin kevättulvat olivat taittuneet ja vesimäärät pienentyneet. Kouhijoen virtaama oli nyt ”vain” 0,72 kuutiometriä sekunnissa. Kälkäjoen loppupäässä 4,1 ja turvetuotannosta lähtevä vesi 0,12 kuutiota sekunnissa. Prosentuaalisesti oli turvetuotantovesien osuus virtaamasta nyt 2,9 % ja humuksesta 3,4 %.

Inhimillisesti ajatellen on ymmärrettävää, että turvetuotantoon vihamielisesti jo vuosia suhtautuneiden ihmisten on vaikeaa hyväksyä mittaustuloksia, jotka kiistattomasti osoittavat, että turvetuotanto ei olekaan syyllinen vesistöjemme pilaantumiseen. Mutta vesistöjen tilan parantamiseen päästään vain puuttumalla oikeisiin kuormituslähteisiin, ei kuviteltuihin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

LyhyetKesätapahtumat kiertoon, rallit Seinäjoelle, tangomarkkinat tänne.Ja Ailamarista kuningatarEn ole koskaan syönyt pizzaa tahi hampurilaista, en ole somessa, mutta pärjäilen. Sh, kun olen vältän näitä.

Kaupunki ei välitä melusaasteesta

Masennuseläkkeet ovat kestämättömällä tasolla

Psyyken lääkintä on viimeinen keino

Lyhyet

Kansallisarkisto, sotiemme historian tutkimus ja SS-olettamukset

Avoin kirjeeni kansanedustajille

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.