Monikielisyyden tukemista vastakkainasettelun sijaan

Suomen kielen lautakunnan kannanotto kansalliskielten asemasta on saanut paljon huomiota. Huoli suomen kielen käyttöalan kapenemisesta on aiheellinen, mutta kansalliskielet vastaan englanti -vastakkainasettelu ja uhkaavat kielikuvat “vaaran vuosista” (HS 26.10.) ovat omiaan tukemaan haitallisia yleistyksiä ja virheellisiä väitteitä. Haluamme tässä oikaista niitä erityisesti monikielisen opetuksen ja koulutuksen monikielisyyden näkökulmista.

Keskustelussa (esim. professori Jaakko Leino, Yle 31.10.) on esitetty ikään kuin itsestäänselvyytenä, että opetuksen taso ja oppimistulokset heikkenevät muulla kuin äidinkielellä opiskellessa ja että ajattelutaitojen kehittyminen on riippuvaista äidinkielisestä opetuksesta. Tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että oppimistulokset eivät heikkene, vaan kaksikielisen opetuksen on todettu voivan nostaa sekä kohdekielen että opetussisältöjen oppimistuloksia.

Kaksikielinen opetus tarjoaa kielen oppimiselle rikkaan ja merkityksellisen ympäristön. Se edistää sisältöjen oppimista suuntaamalla oppijoiden huomiota, tukemalla ymmärryksen rakentumista vuorovaikutuksessa ja hyödyntämällä erilaisia kielellisiä resursseja.

Tämä ei tietenkään tapahdu itsestään, vaan vaatii pedagogiikkaa, joka tukee ymmärrystä kielen roolista oppimisessa. Sama koskee yhtä lailla äidinkielellä opettamista. Yksikielinen englanninkielinen ylioppilastutkinto ei tällaista monikielisyyttä meidänkään nähdäksemme tue.

Poliittisempi ongelma on, että mediakeskustelussa on unohtunut kaikki se äidinkielten ja monikielisyyden kirjo, joka Suomessa jo on.

Keskustelun perusteella voisi olettaa, että suomalaisten ja Suomessa asuvien oppilaiden äidinkieli on aina jompikumpi kansalliskielistä. Kuitenkin lähes 7% suomalaisista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia, ja vuonna 2017 maahanmuuttajien oman äidinkielen opetusta järjestettiin 57 kielessä noin 19 000 perusopetuksen ja lukion oppilaalle. Suomen kielen lautakunnan kannanoton mukaisesti kannatamme oman äidinkielen opetuksen kehittämistä.

Useamman kielen samanaikainen oppiminen ja käyttäminen, niiden avulla opiskeleminen ja niiden yhtäläinen arvostaminen on mahdollista, eikä monikielisyys koulutuksessa tarkoita tunnesiteen puuttumista kansalliskieliä tai Suomea kohtaan.

Suomen ja ruotsin monipuolinen käyttö yhteiskunnassa ja yksilöiden elämässä on ilman muuta tärkeää ja puolustamisen arvoista. Vilpitönkin kotimaisten kielten puolustus ulkopuolisen uhan retoriikalla antaa kuitenkin myös aseita erilaisiin (uus-)nationalistisiin ulostuloihin.

Asemoimalla muut kielet uhkaksi tuetaan samalla politiikkaa, joka toiseuttaa ne suomalaiset, joiden ensikieli ei ole suomi tai ruotsi.

Suomi on monikielinen. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet kannustavat jo nyt vahvasti tämän monikielisyyden arvostamiseen ja kielitietoiseen pedagogiikkaan. Tämä hyödyttää kaikkia oppilaita ja edistää kaikkea oppimista äidinkielestä riippumatta.

Johanna Ennser-Kananen

tutkijatohtori

Tarja Nikula-Jäntti

professori

Anne Pitkänen-Huhta

professori

Sari Pöyhönen

professori

Taina Saarinen

yliopistotutkija

Kristiina Skinnari

yliopistonopettaja

Jyväskylän yliopisto

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Muovijätteet kiertoon nykyistä helpommin

Maassamme muhii katastrofi

Peltipoliisi ei yksin pärjää

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Päijänteen korkeutta ei pidä säännöstellä

Teemoitus lyö tiukat länget taiteilijalle

Kirurgiaa vain keskussairaalassa?

Hallitus ajoi TYP-palvelut alas tuomatta mitään uutta tilalle

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.