Monimuotoinen suomalaisuus

Veikko Avikainen käsitteli monikulttuurisuuden näkökulmia (Ksml 1.8.). Sanni Saarisen mukaan oman kulttuurin muuttuessa normiksi on mahdotonta ymmärtää muiden kulttuurien edustajia heidän lähtökohdistaan (HS 1.8.).

Monikulttuurisuus on tärkeä ja samalla vaikea asia ihmiskunnalle.

Päätoimittaja Martti Lehto kirjoitti Sotilasaikakauslehdessä (1/2010) yhdysvaltalaisesta politiikan tutkijasta Samuel P. Huntingtonista, joka mukaan konfliktit kehittyvät kulttuurien, ei kansakuntien välillä.

Huntingtonin mallissa on yhdeksän valtakulttuuria: läntinen, latinalais-amerikkalainen, afrikkalainen, islamilainen, kiinalainen, hindulainen, ortodoksinen, buddhalainen ja japanilainen. Kulttuuri on yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus, jonka koostumus muuttuu jatkuvasti.

Kulttuureille on ominaista niiden pitkä jatkuvuus. Imperiumit ja kansallisvaltiot nousevat ja tuhoutuvat, poliittiset ideologiat syntyvät ja kuolevat, mutta kulttuurit säilyttävät perusolemuksensa. Nykyiset valtakulttuurit ovat eläneet vuosituhansia mutta kohdanneet merkittävästi toisiaan vasta 1900-luvulla.

Globalisaatio ei lähennä eri kulttuureita toisiinsa vaan saman kulttuurin kansat ja valtiot lähentyvät toisiaan. Syntyy käsitteitä kuten "länsimainen demokratia", "länsimainen ihmisoikeuskäsitys" tai "läntiset arvot", jotka hyväksytään oman kulttuurin sisällä mutta joiden leviäminen muihin kulttuureihin ei toimi. Yritykset Irakissa, Afganistanissa ja Balkanilla osoittavat sen.

Suomessa muiden läntisten kulttuurien tapaan tavoitteena on maahanmuuttajien kotouttaminen eli sopeuttaminen osaksi vallitsevaa kulttuuria. Tämä ei käytännön tasolla toimi. Maahanmuuttajat muodostavat oman alakulttuurinsa eivätkä sulaudu valtakulttuuriin.

Osassa Euroopan maita tämä on niin pitkällä, että valtakulttuurin edustajat muuttavat alakulttuurin alta pois. Seurauksena ovat homogeeniset alakulttuurin alueet jopa omine kouluineen (koraanikoulut) ja oikeusjärjestyksineen (sharia). Ongelmana ovat luonnollisesti kulttuurien väliset jännitteet.

Aika ei tilannetta korjaa. Yhdysvalloissa ei ole tapahtunut täydellistä eri kulttuurien integroitumista. Siellä länsimainen, latinalais-amerikkalainen, afroamerikkalainen ja intiaanikulttuuri elävät osin omaa erillistä elämäänsä. Vastaavaa tapahtuu Venäjällä ja Suomessakin.

Suomen Kotiseutuliiton pääsihteeri Lassi Saressalo kirjoittaa (Kotiseutuposti 3/2010):

"Mielestäni meidän olisi syytä unohtaa käsite monikulttuurisuus. Sehän tarkoittaa, että meillä Suomessamme olisi monta kulttuuria, jotka eivät kohtaa toisiaan. Siksipä onkin syytä ottaa käyttöön käsite monimuotoinen suomalaisuus, jossa korostuu mahdollisuutemme ottaa vastaan myös vieraat ja tehdä heidän kanssaan maastamme ja kansastamme kulttuurisesti monimuotoinen mutta samalla suomalainen Suomi."

Monikulttuurisuus ei siis välttämättä tarjoa auvoista tulevaisuutta, vaan jopa konfliktin siemeniä. Työperäistä maahanmuuttoa arvostellaan: onko oikein poimia vain rusinat pullasta? Viemällä korkeasti koulutetut omista maistaan vähennetään samalla näiden maiden omia kehittysmisedellytyksiä.

Suvaitsevaisuus on hyvä asia, hyväuskoisuuskin tiettyyn rajaan saakka. Hyvinä aikoina molemmat toimivat, mutta huonoina aikoina niiden tiimoilla syntyy ristiriitoja.

HANNU LUOTOLA Saarijärvi

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Keski-Suomi on elinvoimainen

Kestävyyttä metsä- politiikkaan!

Liikennepalvelulaki toi uusia mahdollisuuksia maaseudulle

Lyhyet

Lyhyet

Ihmiset valittavat aivan turhasta

Lyhyet

Lyhyet

Katoilta pudotettavan lumen käsittelyyn on vaihtoehto

Vanhusten perhehoito tuo kodinomaisuutta

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.