Monta syytä kysyä: Entä jos…

Kirjoitan tätä suomalaisuuden päivänä, lippujemme liehuessa.

Entä jos Suomen sodassa kauaksi Perämeren luoteispuolelle vuonna 1809 edenneet venäläiset olisivat ottaneet alueet Kalixjoen tasalta eikä nykyiseltä Torniojoki-linjalta? Olisi säilynyt suomalaisperäinen meänkieli yhden valtakunnan alueella. Jos Aleksanteri I olisi ottanut Kalixjoen rajajoeksi, se olisi nyt pohjolassa länsirajamme, 50 kilometriä nykyistä lännempänä.

Entä jos Venäjä ei olisi kohdellut meitä kaltoin 1900-luvun vaihteessa, olisimmeko ryhtyneet itsenäisyyshankkeisiin? Nimittäin sorrosta huolimatta meillä oli muun muassa Suomen senaatissa huomattavia vanhoillisia voimia, jotka olivat tyytyväisiä äiti-Venäjän huolenpitoon. Jos siis meitä olisi kohdeltu Aleksanteri II:n ystävällisyydellä ja sallivuudella, olisimmeko ryhtyneet itsenäisyyshankkeisiin?

Kiittäkäämme siis Venäjän sortoa.

Entä jos Tarton rauhassa ei Suomen rajaa olisi viety Pietarin esikaupunkiin vaan kohteliaasti kauemmas? Olisiko Stalin niin tosissaan yrittänyt siepata Suomea vuonna 1939?

Entä jos talvisodan taisteluissa eivät Kannas, Kollaa ja muut kunnian kentät olisi kestäneet, olisiko puna-armeijan voitonparaati pidetty kevättalvisella Pohjois-Esplanadilla? Olisiko tuhansia suomalaisia rahdattu kyntämään Uralin ja Volgan välille muinaisia ugrilaisia kotiseutujaan?

Entä jos jatkosotaamme ei olisi ollut johtamassa kaukoviisas kansainvälinen marsalkkamme Gustav Mannerheim hilliten kenraalien hyökkäyshaluja Itä-Karjalan järvilinjojen taakse? Eikä olisi kieltänyt Muurmannin radan poikkipitoa – ja mikä tärkeintä – ei olisi kieltänyt osallistumasta Leningradin piiritykseen, vaikka saksalaiset vaatimalla vaativat?

Hävinneen osapuolen sodan johtajat hirtettiin. Mannerheimin, joka tiesi jo vuonna 1942, että Saksa häviää, sallittiin viisaiden johdatusten takia pitää päänsä. Syvää ihmetystä herätti voittajavaltioiden hyväksyntä Marskin valitsemiseksi presidentiksemme. Tiedetään, että generalissimus Stalin on nostanut maljaa kahdelle henkilölle – Jugoslavian Titolle ja Suomen Mannerheimille.

Entä jos presidentti Paasikivi ei olisi rohkeasti uhmannut Neuvostoliiton vaatimuksia ja samalla takonut ulkopoliittista viisautta “tyhmän kansamme päähän“? Tämä Stubbin näköinen kokoomuslainen jääräpäämme herätti syvää luottamusta niin omassa kansassamme kuin neuvostojohdossakin. Olisimmeko olleet Unkarin-Tshekkoslovakian tiellä?

Entä jos maatamme ei olisi ollut luotsaamassa kivenkova korkean tason peluri Urho Kaleva Kekkonen aikana, jolloin Neuvostoliitto kommunismin ja Varsovan liiton nimissä yritti syövyttää itsenäisyyttämme?

Onneksi UKK pystyi pitämään sisäpoliittiset pyrkyrimme aisoissa. Hän sai länsimaat ja Neuvostoliiton uskomaan, että pystymme kylmän sodan pyörteissä hoitamaan tonttimme YAA-sopimuksen hengessä.

Kulisseissa UKK kävi koviakin kädenvääntöjä; milloin yhteisistä sotaharjoituksista, milloin Neuvostoliiton härskeistä sotilaspoliittisista vaatimuksista. UKK oli taitava saunottaja. Totta on, että maamme eli huikeaa taloudellista nousukautta idänkaupan turvin. Sehän katkesi kuin kanan lento Neuvostoliiton romahdukseen. Kiitos vielä, UKK.

Kalevi Reiman

everstiluutnantti (evp)

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Masennuseläkkeet ovat kestämättömällä tasolla

Psyyken lääkintä on viimeinen keino

Lyhyet

LyhyetKesätapahtumat kiertoon, rallit Seinäjoelle, tangomarkkinat tänne.Ja Ailamarista kuningatarEn ole koskaan syönyt pizzaa tahi hampurilaista, en ole somessa, mutta pärjäilen. Sh, kun olen vältän näitä.

Kaupunki ei välitä melusaasteesta

Lyhyet

Avoin kirjeeni kansanedustajille

Kansallisarkisto, sotiemme historian tutkimus ja SS-olettamukset

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.