Muistisairas tarvitsee läheisiä

Tällä hetkellä meistä suomalaisista yli 120 000 sairastaa dementoivia sairauksia. 60 prosenttia sairastaa Alzheimerin tautia. Dementia on aivotoimintojen pysyvä huononeminen, joka heikentää ihmisen selviytymistä arjesta. Dementia ei ole varsinaisesti diagnoosi, vaan oire. Useimmiten dementian taustalta löytyy yksi tai useampia sairauksia, jotka aiheuttavat muistin heikkenemistä. Dementia lisää vanhusten kohdalla eniten laitoshoidon tarvetta. Tulevaisuudessa, keski-iän noustessa edelleen, dementiaa sairastavien määrä nousee merkittävästi. Dementia vaikuttaa aina myös omaisten elämään. Kyse on siis hyvin huomattavasta elämän laatua ja hyvinvointia koskevasta kysymyksestä niin yksityisen ihmisen kuin koko yhteiskunnan kannalta. Muistisairauksien kansanterveydelliset ja -taloudelliset vaikutukset ovat mittavat.

Ihmisen perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvät ongelmat ovat muistisairaiden kohdalla moninaiset. Tämä ei tuskin yllätä ketään. Sairauden laadun vuoksi ihminen ei pysty puolustamaan oikeuksiaan ja hankkimaan tarvitsemaansa apua. Omaisetkaan eivät aina jaksa tai kykene, tai heitä ei ole. Muistisairaan kohdalla korostuvat erityisesti itsemääräämisoikeuden toteutumisen sekä hoidon ja huolenpidon laadun sekä niiden valvonnan ongelmat. Tämän päivän dementiatyö on muutoksessa. Laitoshoitoa vähennetään, ja sen rinnalle ovat nousseet sairauden alkuvaiheen ja kotihoidon haasteet sekä ennaltaehkäisy. Uusia muistisairaille sopivia asumismuotoja ja erityisammattitaitoa tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän.

Dementia on nykymaailmassa yksi eniten pelätyimmistä sairauksista. Sehän on sanomattakin selvää, että pelko elämänhallinnan ja minuuden menettämisestä ahdistaa. Toisista ihmisistä riippuvaiseksi tuleminen on länsimaisessa menestymisen kulttuurissa kauhistus. Muistisairaita ihmisiä paljon kohdanneena voin sanoa, että elämä voi olla mielekästä ilman terävää muistiakin. Elämä on hyvää silloin kun sairastunut saa turvallista ja yksilöllistä hoitoa tutussa ympäristössään. Muistisairas on aikuinen ihminen ja on oikeutettu kunnioittavaan kohteluun täysin vertaisena meidän toistaiseksi muistavien kanssa. Myös huonomuistisen ihmisen toiveita ja ajatuksia pitää kuulla, ja ne ovat otettava vakavasti. Kaikkein onnellisinta on, jos muistisairaalla on tukenaan läheisiä, jotka tuntevat hänen aikaisemmat elämänpolut ja tavat. Tärkeää on myös tukea omaisia, sillä dementia on raskas sairaus myös heille.

Olen joskus törmännyt ajattelutapaan, että "mitäpä sinne hoitokotiin Lyytiä enää katsomaan kannattaa mennä. Eihän se tunne ketään. Ei edes itseään". Hyvät ihmiset! Juuri silloin, kun ihminen ei muista itseään, tarvitsee hän kaikkein eniten läheisiä.

Kertomaan ympärillä oleville ihmisille, kuka minä olen, mistä minä tulen, mistä minä pidän. Olemaan muistamattoman läheisen silminä, korvina ja suuna. Sanomaan toisille, että muistinsa menettänyt haluaa olla aikuinen ihminen, hyväksytty ja tarpeellinen sairaudestaan huolimatta. Muistisairas tarvitsee teitä läheisiä ja tuttavia. Hyvänä pitämisen ja kosketuksen kohteeksi. Kokeakseen olevansa "minä", vaikkei itseänsä joka hetki muistaisikaan.

PAULIINA TAKALA maisteri vanhusasiavaltuutettu Muurame

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Keski-Suomi on elinvoimainen

Kestävyyttä metsä- politiikkaan!

Liikennepalvelulaki toi uusia mahdollisuuksia maaseudulle

Lyhyet

Lyhyet

Ihmiset valittavat aivan turhasta

Vero- vapaus ja synnytys

Lyhyet

Lyhyet

Katoilta pudotettavan lumen käsittelyyn on vaihtoehto

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.