Neuvottelukulttuurien raju törmäys

Kreikan tilannetta voi lähestyä useista näkökulmista: finanssipelureiden, vasemmistopopulismin, perinteisen luokkataistelun, historiallisen imperialismin tai vaikkapa Nato-maa Kreikan strategisen roolin näkökulmasta.

Ehdotan debattia, jossa asiaa lähestytään ihmisenä olemisen prismalla. Se voi antaa suomalaisille tärkeän ulottuvuuden, joka voi olla oleellinen lähitulevaisuudessa.

Neuvottelupöydässä on pääasiassa kaksi neuvottelutyyliä. Yksi, jota edustavat EU, EKP ja IMF, jota voimme kutsua yhdysvaltalais-saksalaiseksi tyyliksi. Se on suoraviivainen, rationaalinen, aikaan sidottu ja tehokkuuteen pyrkivä.

Kuulostaa hyvältä, mutta neuvottelemisen päätavoite on löytää yhteinen tila, ja vaikeissa tilanteissa tämä tyyli osoittautuu hyvin staattiseksi, konemaiseksi, jäykäksi ja pitkällä tähtäimellä se voi tehdä potentiaalisista kumppaneista jopa vihollisia.

Toinen tyyli on kreikkalaistenkin eteläeurooppalainen tyyli, joka äärimmillään on lähes edellisen vastakohta.

Mitä luultavimmin suomalaisilla yrittäjillä on seuraavan tyyppisiä kokemuksia neuvotteluista kreikkalaisten kanssa:

Aikataulut ovat muodollisia tai niitä käytetään neuvotteluaseina, allekirjoitetut sopimukset eivät välttämättä ole sitovia, käytetään äärimmäisiä ilmaisuja niin verbaalisesti kuin eleissäkin. Neuvottelut voivat katketa niin äkillisesti, että tuntuu siltä, ettei tästä puhuta enää ikinä ja että neuvottelukumppanista on tullut vihollinen.

Mutta seuraavana päivänä kreikkalainen tuleekin uudestaan, katse on ystävällinen ja hän halailee.

Nämä ovat tyypillisiä neuvottelutapoja Kreikassa ja ne koetaan dynaamisiksi, luotettaviksi ja ihmisläheisiksi. Jopa Kreikan kansanäänestyksen selvä tulos on merkki siitä, että kansan kärsimystä voi osittain lievittää, jos neuvottelijat pystyvät tarjoamaan viihdyttävää draamaa, jossa myös kansalaiset demokraattisesti näyttelevät ja elävät koko näytelmän – tragediana, komediana tai farssina.

Neuvottelutilanteessa ihmisten oma kulttuurihistoria tulee aina esille. Siksi on syytä muistaa, että kreikkalaiset ovat hyvin ylpeitä omasta historiastaan ja että he ovat olleet merkittävässä osassa tämän koko länsimaisen kulttuurin ja sen instituutioiden luomisessa.

Ei ehkä rationaalista, mutta: Emotionaalisesti kreikkalaiset eivät oikein pidä siitä, että joku keski- tai pohjoiseurooppalainen ”barbaari” yrittää antaa heille neuvoja ja väkisin – ainakin kreikkalaisten käsityksen mukaan – tyrkyttää heille sääntöjä, määräyksiä, aikatauluja ja pakottaa heidät neuvottelemaan samaan tahtiin ja tyylillä kuin koira syö ruokansa.

Astutaanpa empaattisena harjoituksena vähän kreikkalaisten saappaisiin. Kuvitellaan, että Euroopan nimi ei ole Eurooppa vaan Väinölä, sen rahayksikkö on väinö eikä euro, ja Raamatun alkuperäiset kielet ovat heprea, aramea ja suomi.

Tämä empaattinen harjoitus on hyvä tehdä ennen kaikkea siksi, että jos olemme kulttuuri-ihmisiä, me ylistämme demokratiaa, olemme poliitikkoja, ekonomisteja, teknologia-apologisteja tai meillä on joku diplomi ja raivoissamme heitämme rumia epiteettejä samalla kun plagioimme tai käytämme kreikkalaisia lainasanoja ilman minkäänlaisia takuita tai korkoja – ja tietenkin maksamatta tekijänoikeusmaksuja.

Jos tunnemme empatiaa, varmaankin heijastamme parasta rehellistä puoltamme. Siihen pitäisikin pyrkiä aina.

Mitä suomalainen poliitikko, yrittäjä tai neuvottelija ylipäätään voi oppia näistä Kreikan neuvotteluista? Sen, että tämä ”kreikkalainen neuvottelutyyli” on hyvin yleinen koko maailmassa, huomattavasti yleisempi kuin suoraviivainen tyyli, jota nykysuomalaiset matkivat niin paljon ja niin huonosti.

Nuo yhdysvaltalaiset tavat ja manerismit, jotka ovat nyt yleisiä Suomessa kaikilla aloilla – ei vain neuvottelukontekstissa – ovat suorastaan säälittäviä kuunnella ja nähdä. Ne ovat sieluton huono kopio, joka kaupan päälle ulkomaalaisten silmissä näyttää jopa groteskilta.

Suomalaisten on hyvä muistaa, että kun kysymys on kansainvälisistä neuvotteluista, ei pitäisi missään nimessä omaksua ulkomaisia tyylejä, koska ne eivät sovi suomalaisille eivätkä he hallitse niitä.

Suomalaisille sopii oma tyyli, jonka valitettavasti olemme unohtamassa ja joka on, kuten monet asiat Suomessa, ainutlaatuinen.

Vielä muutama vuosikymmen sitten suomalainen neuvottelija osasi yhdistää taidokkaasti neuvottelutaiteen dramaturgisen puolen ja neuvottelujen tieteellisen tai fakta- ja asiapuolen. Tyyli lähti siitä, että suomalainen on ylpeä omasta maastaan, luonnosta, tavoista, identiteetistä, historiasta, mutta ei lähde vertailemaan sitä muiden kanssa, koska tietää, että sitä ei voi verrata, se on uniikki.

Ja kaikki tämä oli maustettu sillä luonnollisella habituksella, joka vain suomalaisella on, ja joka voi toimia inhimillisesti hyvin niin lännessä kuin idässä.

Tällä tyylillä Suomi oli rakentanut imagonsa ja brändinsä, jota ei nyt enää ole olemassa, mutta joka on syytä taas löytää. Nämä kreikkalaiset neuvottelut ovat nimittäin todennäköisesti vain aperitiivi sille, mitä lähiaikoina tapahtuu, kun maailma mullistuu ennennäkemättömästi. Silloin suomalaisen on parasta olla suomalainen ja ottaa tärkeä ja johtava rooli suurella maailman näyttämöllä.

Miguel López

yliopisto-opettaja

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

LyhyetKesätapahtumat kiertoon, rallit Seinäjoelle, tangomarkkinat tänne.Ja Ailamarista kuningatarEn ole koskaan syönyt pizzaa tahi hampurilaista, en ole somessa, mutta pärjäilen. Sh, kun olen vältän näitä.

Kaupunki ei välitä melusaasteesta

Masennuseläkkeet ovat kestämättömällä tasolla

Psyyken lääkintä on viimeinen keino

Lyhyet

Kansallisarkisto, sotiemme historian tutkimus ja SS-olettamukset

Avoin kirjeeni kansanedustajille

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.