Nollatoleranssi utopiaa koulukiusaamisessa

Koulukiusaamiskeskustelussa tavoitellaan päämäärää, joka ei ole ihmisyhteisöissä realistinen. Lapsen moraali ja empatiakyky kehittyvät toiselle elinvuosikymmenelle saakka. Siksi odotus siitä, että lapsi tai nuori kykenisi aikuisen tavoin suvaitsemaan erilaisuutta tai hillitsemään itsekkyyttään ryhmässä, on utopistinen.

Kouluissa tulee olla yhteiset arvot ja työrauhatavoite. Niiden saavuttamiseksi tarvitaan yhä konkreettisempia ja yksilöllisempiä keinoja koulujen toimintakulttuuriin.

Peruskoulu ja oppilaitokset ovat pienoisyhteiskuntia. Ne ovat lasten ja nuorten luonnollisimpia paikkoja harjoitella tiimityöskentelyä, ihmissuhteiden rakentamista ja vastoinkäymisiä.

Syyllisten etsintä on lyönyt ikävän leiman kiusaamiskeskusteluun. Vikaa on etsitty opettajista, vanhemmuutensa kadottaneista huoltajista tai ongelmanuorista. Avainasemassa on kuitenkin koulun hallinto ja uskallus puuttua epäkohtiin. Kun johtaminen toimii, ihmisille jää enemmän aikaa.

Kiusaamisen vastaisia projekteja käynnistetään ajoittain. Niin tärkeitä kuin ne ovatkin, opettajat saattavat kokea ne teennäisiksi ja työllistäviksi. Oppilaat vierastavat harjoituksia, joissa luodaan kontakteja vain tehtävänannon vuoksi.

Koska ihmisen tapa kohdata toinen ihminen on hyvin yksilöllinen, kaikille tarkoitetut yhteiset harjoitukset kääntyvät itseään vastaan ja aiheuttavat ujoimmissa jopa ahdistusta. Kampanjat syövät tuntikehystä, eivätkä pilottihankkeet jää koulun arkeen.

Resurssit tulisi suunnata opettajien täydennyskoulutukseen, jotta vahvistettaisiin opettajien mediakasvatustaitoja ja juridista osaamista kiusaamistilanteissa. Ohjelmien sijaan toimivinta on yhdessä luotu koulun arki, selvät pelisäännöt ja turvalliset käytänteet.

Kiusaaminen on sosiaalinen ilmiö ja sen taustalla oppilaiden väliset ristiriidat. Kiusaamista kitketään kasvatuksellisin keinoin, mutta usein unohtuu koulun paras ”ase”, koulutus ja mahdollisuus oppimiseen.

Koulukiusaajilla on usein heikko itsetunto. Koska oppiminen tutkitusti vahvistaa itsetuntoa, yksilölliseen oppimisen tukeen ja oppilaanohjaukseen tulee satsata enemmän. Mahdollisuus omakohtaiseen ohjaukseen ja kotijoukkojen osallistaminen nuoren koulutuspolun suunnitteluun vahvistaisivat tunnetta, että onni syntyy edelleen oppimisesta.

Lainsäädäntöuudistuksia koulukiusaamisen kitkemiseksi ei tarvita, sillä uusi oppilas - ja opiskelijahuoltolaki sekä perusopetuslain ja toisen asteen koululakien keinot puuttua koulun järjestyshäiriöihin ovat riittäviä. Niinkin raadolliselta kuin se kuulostaa, peruskoulu ja toisen asteen oppilaitokset ovat turvallisimpia paikkoja lasten ja nuorten maailmassa kohdata kiusaamista. Niissä kiusaajat ja uhrit ovat ammattilaisten valvovien silmien alla ja tukipalveluiden äärellä. Ammattitaitoa löytyy, mutta tarvitaan poliittista tahtoa osoittaa voimavaroja sen tueksi.

Marjo Pakka

aineopettaja

pj., Jyväskylän kokoomusnaiset ry

eduskuntavaaliehdokas (kok.)

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Avoin kirjeeni kansanedustajille

Kansallisarkisto, sotiemme historian tutkimus ja SS-olettamukset

Lyhyet

Lyhyet

Metsiä älköön hävitettäkö

Miksi päättäjiä ei kiinnosta tieteellinen tieto metsistä?

Raskaussyrjintää on kunnissa yhä aivan liikaa

Pyöriä nuorille vai kuljetusapua vanhuksille?

Akkujen metallit kaupan

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.