Nostalgia on myönteinen voimavara

Olen syntynyt Karstulassa heti sodan jälkeen karjalaisen evakon/sotaveteraanin ja suomalaisen lotan tyttärenä. Eli olen tavallaan "maahanmuuttajien" lapsi. Asuin Karstulassa lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni, noin 18 vuotta.

Ylioppilaaksi tulon jälkeen lähdin katkeroituneena ja ajattelin uhmakkaana, etten koskaan enää palaa. Sen verran vaikeaa oli ollut. Näin vuosikymmenien kuluttua oikein ihmettelen, miten usein tuota syntymäpaikkaani kuitenkin ajattelen.

Samassa Keskisuomalaisessa (30.12. 2011) oli kaksi juttua, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Mutta tuntuu, että jotenkin vain oli.

Toisen oli kirjoittanut arkkitehtiylioppilas Sofia Singler Cambridgen yliopistosta Britanniassa ja toisessa kysyttiin, mitä karstuset ja muutamat naapuripitäjäläisetkin ajattelivat Karstulan piippupatsashankkeesta. Ei sitä ihan täydestä sydämesta kannatettu.

Singlerin mukaan "sokea nostalgisointi tai uuden ihannointi eivät kumpikaan tarjoa kestäviä ratkaisuja. Kuitenkaan nostalgiaa ei saa ohittaa pelkkänä naiivina muisteluna - todistetusti se luo arkeen merkityksellisyyttä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kautta."

Niinpä. Jyväskylän lyseo ei ole pelkkiä seiniä.

Koska olen maksanut veroja sekä Jyväskylään että Karstulaan,uskallan kannattaa sekä lyseon huolellista ja perusteellista restaurointia että Karstulan patsashanketta ihan suunnitellussa koossaan.

Raha on tärkeä asia ja sen kohdentaminen hyödyllisesti kiinnostaa kaikkia kansalaisia. Mikä sitten on tärkeää? Kulttuuri vai terveydenhoito?

Amerikkalaisen William Styronin hienossa romaanissa Sofien valinta juutalaisäidin piti ratkaista, kumpi hänen kahdesta lapsestaan saisi elää ja kumpi joutuisi kaasukammioon. Jos hän ei pystyisi ratkaisua tekemään, molemmat lapset tapettaisiin. Mahdoton valinta.

Palaan vielä tuohon nostalgiaan. Tunne on aina tosi sellaisenaan ja sillä hetkellä, myös kielteinen tunne.

Mutta kun aikaa kuluu, alkavat asiat onneksi hahmottua. Sitä kutsutaan elämänkokemukseksi.

Karstulassa oli - ja toivottavasti on edelleen - yksi maakuntamme parhaita kirjastoja. Karstulan laadukas yhteiskoulu antoi hyvän pohjan elämälle ja myöhemmille opinnoille.

Entinen koulutoverini Humpin Kerttu sai minut houkuteltua viime keväänä entiseen opinahjooni kuuntelemaan Karstulan Mieslaulajien musiikkinäytelmää "Kesäpäivän seisaus" Se oli upea.

Kulttuuri kukoistaa Karstulassa. Ja luonto sitten, hyvä että sen merkityksen huomaa edes nyt. Kodin ovesta saattoi astua suoraan pihan poikki kulkevien vallihautojen vattupuskille tai takapihan mustikkametsään. Niitä ei enää ole.

Mustalampi oli aivan ehdoton sekä kesällä että talvella. Mutta ne ovat jo toisia tarinoita.

Kuka vielä väittää, että nostalgia olisi ikääntyvien ihmisten naiivia höpinää. Se on voimavara.

PIRKKO AUDEJEV-OJANEN Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

LyhyetKesätapahtumat kiertoon, rallit Seinäjoelle, tangomarkkinat tänne.Ja Ailamarista kuningatarEn ole koskaan syönyt pizzaa tahi hampurilaista, en ole somessa, mutta pärjäilen. Sh, kun olen vältän näitä.

Kaupunki ei välitä melusaasteesta

Masennuseläkkeet ovat kestämättömällä tasolla

Psyyken lääkintä on viimeinen keino

Lyhyet

Kansallisarkisto, sotiemme historian tutkimus ja SS-olettamukset

Avoin kirjeeni kansanedustajille

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.