Obaman oma sota - vai myös meidän?

"Ellen uskoisi Yhdysvaltain ja sen kansalaisten turvallisuuden olevan panoksena Afganistanissa, voisin ilolla kutsua joukot kotiin vaikka huomenna", sanoi presidentti Obama 30 000 sotilaan lisäjoukon lähtöä valmistelleessa puheessaan. Puheen jälkeen katsotaan Yhdysvalloissa, että nyt sotiin liittyvät ratkaisut Irakissa ja Afganistanissa ovat Obaman hallinnon vastuulla.

Sotaan Afganistanissa osallistuu 39 000 sotilasliitto Naton johtamaan operaatioon kuuluvaa sotilasta sekä 68 000 Yhdysvalloista, joita täydennetään 30 000 sotilaan lisäjoukolla.

Joukkojen määrä on lähes kolminkertaistunut vuodesta 2008. Sotilaallisissa suurvalloissa, lähinnä Yhdysvalloissa ja Britanniassa, kysytään nyt onko linja oikea. Voidaanko sota voittaa voimia lisäämällä ja otteita koventamalla?

Afganistanissa ei ole kyse terrorismin torjunnasta, sillä vastustajia ovat lähinnä etnisesti vahvat heimot, jotka kokevat väkivallan uskonnollisten, kulttuuristen ja paikallisten perinteiden vuosisatoja jatkuneena tuhoamisena, jota heikko keskushallitus ei kykene estämään. Daily Mail -lehden mukaan enää 45 prosenttia afgaaneista puoltaa vieraiden joukkojen läsnäoloa maassa, vuotta aikaisemmin luku oli 83 prosenttia.

Viittaukset terrorismin torjuntaan eivät nekään tee oikeutta tilanteelle. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän isku teki talebaneista, al-Qaedasta ja useista muista lähinnä islamistisista ääriliikkeistä terroristirintaman, jota vastaan oli taisteltava kaikilla rintamilla tunnuksella "jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan".

Siinä missä al-Qaeda on oppinsa mukaan lännen instituutioiden tuhoamiseen keskittynyt ääriliike, ovat paikallisista heimokulttuureista koostuneet talebanit, ihmisoikeusrikkomuksineenkin, alueellinen toimija, jonka tuhoamiseen uskotaan lännen nyt keskittyvän. Talebanien vastaisella taistelulla ei sodassa mukana olevien maiden turvallisuutta kuvitelmista huolimatta lisätä.

Nykyinen voimaan perustuva näkyvä läsnäolo Afganistanissa antaa al-Qaedalle mahdollisuuden perustella lännen vastaisuuttaan videofilmein ja haastatteluin islamilaisissa viestimissä, uhoa samalla nostattaen. Al-Qaeda on luopunut Afganistanista jo aikaa sitten ja siirtynyt toimimaan mm. Pakistanista, Somaliasta ja Jemenistä.

Mikään Nato-johtoisen operaation osapuolista ei suosita välitöntä poistumista Afganistanista, mutta uutta lähestymistapaa tarvitaan. Siviilikriisinhallinnasta puhutaan, meilläkin, mutta mitä se on; taloudellista tukea, koulutusta ja yhteyksien luomista. Tätä oli suomalainen rauhanturvatoiminta parhaimmillaan ennen nykyistä asekeskeistä kriisinhallintaa.

Olen useasti todennut, ettei suomalainen asevelvollisuus ja sen tuottamat oman alueen puolustukseen koulutetut joukot sovi ulkomaisiin sotiin edes varusmiesaikana annettavan lisäkoulutuksen turvin. Afganistanissa palvelee vain sopimuksen tehneitä ammattisotilaita, joiden halukkuutta lähteä sotaan ei aina edes kysytä, asevelvollisuudesta puhumattakaan.

Ovatko siis suomalaiset sotilaat Afganistanissa varmistaakseen kuvitellun rauhan myös näillä kotikulmilla, vai Obaman oman sodan pantteina kriisissä, jota ei sotimisella voi voittaa? Näitä on nyt pohdittava, kun päätöstä lisäjoukkojen lähettämiseen kaavaillaan.

LARS-OLOF FREDRIKSSON Äänekoski

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Lyseo käräjäoikeuden kodiksi

Hoitajamitoitus-vääristelyä

Suomessa on hyviä ja huonoja maahanmuuttajia

Lyhyet

Lyhyet

Keski-Suomen kuntien talous on saatava kuntoon

Eläkkeiden alentaminen tuhoisaa taloudelle

Syyskuun kielo. Kuva: Matti Hyvärinen

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.