Oma koti on osa kuntoutusta

Psykiatriselle potilaalle oman kodin saaminen on osa kuntoutusta kohti ns. normaalielämää. Moni psykiatrisista pitkäaikaispotilaista ei ole koskaan asunut omassa asunnossa.

Laitos on ollut koti. Siksi oman asunnon saaminen ja pärjääminen siellä voi nostaa omanarvontuntoa - toiset taas voivat ahdistua ottaessaan vastuuta elämästään.

Oma asunto voi myös tuoda kauan kaivatun yksityisyyden vastapainona sairaalan yhteisöllisyydelle. Toisaalta sairaalaympäristö on voinut tarjota tasavertaisia sosiaalisia suhteita "kohtalotovereiden" kanssa. Avohoidossa onkin vaarana, että psykiatriset potilaat jäävät yksin ihmissuhteiden katkettua sairaalasta kotiutumiseen. Ympäristön negatiiviset asenteet psykiatrisia potilaita kohtaan vaikeuttavat uusien ihmissuhteiden luomista ja kiinnittymistä normaaliväestöön.

Psykiatrisen potilaan psyykkinen kunto ja tulotaso luovat puitteet ja edellytykset mahdollisimman itsenäiselle ja tyydyttävälle asumiselle. Psykiatrisen potilaan kunto voi vaihdella nopeastikin.

Moniin psykiatrisiin sairauksiin liittyvät yksinäisyys, eristäytyneisyys, pelot ja kyvyttömyys hoitaa omia asioitaan. Siksi on tärkeää, että asumispalveluja on riittävästi ja että ne joustavat riittävästi potilaan kunnon mukaan.

Alhainen tulotaso ja terveydentila vaikeuttavat asunnon saamista yleisiltä asuntomarkkinoilta. Siksi tarvitaan eri viranomaisten väliintuloa ja vaihtoehtoisia asumisratkaisuja.

ASKO HUSSO Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.