Onko mikään muuttunut?

Vastaus otsikon kysymykseen: eipä paljon. Idealismi on ja pysyy. Aikakaudet ja sukupolvet vain tuovat siihen sävyjä.

Kun olin nuorisoa 1970-luvun vaihteessa, olivat silloin huolena Afrikan nälkää näkevät lapset, saastuminen, jätteet, happamat sateet, tehtaiden tupruttavat piiput, Vietnam ja muut sodat, toimeentulo, koulutus ja harvojen taloudellinen valta. Siis aivan samaa kuin nytkin.

Vaan on jotain saatu aikaankin. Otsonikato ja happamat sateet on saatu aisoihin, sanoo Helsingin yliopiston dosentti Seppo Turunen kirjassaan Luonto ihmisen aikakaudella. En ole kirjaa itse vielä ehtinyt lukea, mutta viimeisessä Tiede-lehdessä oli kirjasta arvio otsakkeella ”Eläköön luonto-optimismi”.

Ilmasto ja ympäristö ovat nykypäivän arkiajatuksia, mutta niihin liittyvää idealismia soisi suitsittavan. Filosofian tohtori Eija-Riitta Korhola kirjoittaa Iltalehden blogissaan, että ympäristöliike näkee talouskasvun ympäristön vihollisena. Tältä se todella näyttää myös minun silmiin. Korholan kirjoituksen kanssa on helppo olla samaa mieltä. Ei joku prosentti sinne tai tänne Suomen tai EU:n taholta asioita ratkaise vaan olisi saatava ratkaisuja isoihin rakenteisiin.

Euroopan ja Suomen investointiympäristö olisi turvattava. Kiina on talousmahti, joka tuskin itkee, jos ja kun Euroopan maat ”hirttävät” itsensä päästövähennyksiin. Köyhyys on myös ilmastouhka. Kyllä taloudellinen hyvinvointi ja perustarpeiden tyydyttäminen luovat pohjaa myös ympäristöstä huolehtimiseen, sanoo Korhola.

Keskustelua on oltava ja vastuuta kuulutettava, mutta paniikki ja pelottelu ei asiaa auta, vaan ne lamaannuttavat tai lopulta tekevät välinpitämättömäksi. En näe myöskään minään ratkaisuna esimerkiksi lentoliikenteen anemaksuja. Se joka haluaa lomalleen lentää, hän lentää, oli hinta sitten jonkun kympin kalliimpi tai ei.

Ihmiskunta ei voi enää palata hevosaikaan. Liikkuminen on tärkeää ja välttämätöntä. Suotakoon se jokaiselle millä välineellä tahansa, mutta niiden välineiden voimanlähteisiin pitää finanssikapitalistinkin rohjeta rahojaan sijoittaa. Pitää luoda sellainen investointiympäristö, jossa keksintöjä syntyy ja rahaa löytyy näiden syntyneiden hyödyntämiseen.

Ei ihmisen tieto-taito ole tässä ja stop. Nyt vain on lopetettava vihreä nyhjääminen nippeli-nappeli-alueella ja ryhdyttävä tekemään niitä isoja ratkaisuja, joilla turvataan olemassaoleva elämisen taso ja energian saanti. Sehän tekee paluuta tämä vanha kunnon maailmankaikkeuden yleisin alkuaine vety.

On turhaa hurskastelua puhua kliseillä, mitä jätämme seuraaville sukupolville. Aina on jätetty enemmän tai vähemmän tuleville polville. Mutta jokainen sukupolvi kuitenkin voi pyrkiä siihen vähempään jättämiseen.

Tähän sopii 1970-luvun alun yhden lempibändini – brittiläisen Ten Years Afterin – laulun sanat: ”I’d love to change the world / but I don’t know what to do / so I’ll leave it up to you”.

Marita Salenius

kansanedustajaehdokas (sin.)

Multia

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Punamultabudjetti kasvattaa ostovoimaa

Vastuu ja politiikka

Todistusvalinta ei vanhoja ylioppilaita muistele

Halpatyö kelpaa – ja silti sitä voi surutta moittia

Muutetaan maailmaa!

Lyhyet

Lyhyet

Uusi sairaala Nova raiteilleen

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.