Onko toisenlainen maailma mahdollinen?

Osallistuin Attacin kesäyliopistoon elokuussa 2014 Pariisissa. Vastaan otsikkoni kysymykseen heti.

Tietysti toisenlainen maailma on mahdollinen. Isis-ryhmä ja kahteen maanosaan ulottuvan valtion johtaja Vladimir Putin tahoillaan kovasti yrittävät luoda uudenlaisia elinolosuhteita. Mutta on myös kansalaisia, jotka tekisivät länsimaailmasta oikeudenmukaisemman ja paremman paikan elää.

2?000 tutkijaa ja aktivistia 40 eri maasta ja erilaisista vapaaehtoisjärjestöistä tapasivat Pariisissa ATTACin (Association for the Taxation of Financial Transactions and Aid to Citizens) kongressissa elokuun lopulla. Viikon aikana kuultiin yli 50 esitelmää, seminaareja pidettiin aamu yhdeksästä iltaseitsemään.

Ranskan Attacin puheenjohtaja Geneviève Azamin Touledin yliopistosta tiivisti kongressin päämäärän: ”Vaikka yksityistä vastuuta tuotannon ja kuluttamisen suunnasta ei voi poistaa, kysymystä on laajennettava. Kyse on koko tuotantojärjestelmästä ja sen normeista, siitä, mitä tuotetaan, miten ja mitä varten. Emme voi kulkea vain järjestelmän mukana, kun miljardilla ihmisellä ei ole mitä kuluttaa."

"Syynä puutteeseen ei ole köyhyys vaan ääretön rikkaus. Ei ole mitään kauheampaa kuin palkkatyön yhteiskunta ilman työtä. Ihmistä ei nähdä ihmisenä vaan kuluttajana ja työntekijänä. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa elämän perusedellytysten turvaamista, ei yhä lisääntyvää kulutusta. Kuluttamisella on yritetty korvata illuusio vapaudesta, mutta kulutuksen maailma myrkyttää niin ihmistä kuin planeettaa. Tämän ajan ainut lupaus kuuluu: juhlimme ikuista elämää, kuluttajina.”

Nyt kun ihminen vaikuttaa kaikkiin maapallon kehitysvaiheisiin ja muuttaa luontoa, voidaan oikeutetusti nimetä uusi geologinen aikakausi, jonka nimi on antroposeeni. Voiko tämä järjestelmä enää vastata eloonjäämisestä? Merkkeinä ovat ilmaston lämpeneminen, ekologinen hätätila ja yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus.

Avainsanoja paremman maailman luomisessa ovat vapaakaupan ja kilpailuttamisen lopettaminen, tuotanto ilman ylikansallisia jättejä, globaali oikeudenmukaisuus, ruoan omavaraisuus, energiademokratia, uudet lähiöliikkeet, yhteisöllisyys, paikallisvaluutta, julkisten tilojen turvaaminen sekä ”vihreän talouden” ja luonnon hinnoittelun, koulutuksen kaupallistumisen ja työnteon verottamisen kyseenalaistaminen, mainonnan lopettaminen, asumis- ja koulutusvaihtoehtojen kokeilu.

Miksi vapaakauppa on tuhoisaa?

Kuulostaa ihmeellisestä, että vapautta rajoitettaisiin paremman maailman puolesta, mutta kaupan suhteen asia onkin poikkeuksellinen.

Kansainvälisen kaupanhan pitäisi edistää eri maiden tuotteiden, taitojen ja luovuuden jakamista? Tuottaa siellä missä kulloisiakin raaka-aineita on? Mutta vapaakauppasopimus tarkoittaa valtioiden välisen kilpailun kiihtymistä ja vallan keskittämistä isoille yrityksille. Demokraattiset vaikutuskeinot vähenevät. NAFTA on varoittava esimerkki.

”Demokratia on vapaakaupan vastakohta”, sanoo tri Jason Hickel (London School of Economics) Vielä 1800-luvun alussa Yhdysvalloilla oli jopa 50 prosentin tullivero kaikelle. Veroja vähennettiin vasta, kun maasta oli tullut maailman huippu. Samoin kehittyvät maat (¾ maailmasta) tarvitsevat tulleja suojellakseen orastavaa teollisuuttaan, muuten ne jäävät pelkiksi raaka-aineiden tuottajiksi teollisuusmaille.

Kolmannen maailman elämän malli johtuu myös työvoiman halpuudesta, jolloin ei synny tarvetta lisätä työn tehokkuutta. Brasilian kaltaisen maan olisi nostettava tullit sataan prosenttiin puolustaakseen omaa tuotantoaan. Mutta päinvastoin, WTO sopimuksen mukaan tariffeja on laskettava. Kauppajättien tuotanto voittaa tehokkuudessa nyrkkipajat. Niiden ei siksi tarvitse pelätä paikallisia kilpailevia tuotteita.

Suunnitteilla oleva TTIP, Yhdysvaltojen ja Euroopan välinen kauppa- ja investointisopimus, poistaa kaupan esteitä entisestään. Samalla sen avulla voidaan kiertää toisen maailmansodan jälkeen demokraattisen kehityksen kuluessa saavutettuja sosiaalisia, ympäristöllisiä ja työhön liittyviä oikeuksia ja määräyksiä, jotka ovat erottamaton osa eurooppalaista elämää.

Jättiyritysten päämäärä ei ole ihmisten hyvinvointi vaan yritysten voittojen maksimointi.

Sopimuksen avulla pääoman liikkeiltä poistetaan valvonta ja finanssipalvelut liberalisoidaan niin, että keinottelusta tulee yhä helpompaa. Sopimus lisäisi yksityistämistä, vähentäisi työsuojelua ja sosiaalimenoja, mutta suojaisi pankkeja lainsäädännöllä. Kapitalismin tunnuslause kuuluu: markkinoita täytyy tukea enemmän kuin valtiota, ja yksityistäminen on aina hyväksi.

Euroopan komissiolla, jota ei ole edes vaaleissa demokraattisesti valittu, vaan jäsenvaltioiden päämiehet ovat neuvostossaan nimenneet sen komissaarit, on yksinoikeus määrätä kauppapolitiikasta.

Byrokraateista ja bisneksen edustajista kootulla neuvostolla on oikeus luonnostella lait, ennen kuin ne tulevat käsittelyyn parlamentissa. Vain yritysten lobbareilla on oikeus kuulla neuvotteluista.

Korkeasti palkatut kauppajuristit päättävät suljettujen ovien takana ehdoista eikä niistä voi valittaa. Julkisuudessa voi keskustella vain teknisestä toteutuksesta vapaakaupan luomiseksi.

Suuryritykset voittavat aina. Ne käyttävät hyväkseen EU:n määräyksiä ja niiden on helpompi vastata yhä uusiin standardeihin ja määräyksiin. Jos kansainvälinen yritys väittää kansallisen lainsäädännön vahingoittavan sen bisnestä, valtion on maksettava suuria korvauksia.

”Vapaakauppa tarkoittaa mahtavien suojelua”, Vaihtoehtoisen Nobel palkinnon saanut Vandana Shiva osoittaa.

Suurinta huolta tulevassa vapaakaupassa aiheuttaa proteiini- ja öljykasvien kauppa. Geenimanipuloidut soijapavut ja palmuöljy vaikuttavat julmasti pienviljelijöihin ja ympäristöön. Entä biopolttoaineet? Raaka-aineilla ja valmiilla tuotteilla ei ole yhtä suuria tulleja.

Erityisesti kemikaalien valvonta on ongelmallista. Yhdysvalloissa täytyy osoittaa, että kemikaalilla on haittavaikutuksia, kun taas EU:n vuoden 2007 laki määrää, että on osoitettava tuotteen turvallisuus. Yhdysvalloissa myös sosiaali- ja ympäristönsuojelu ovat vähäisiä.

Nykyisellään EU suojaa omia maataloustuotteitaan. EU:n maataloustuotteiden tulli on 13 prosenttia, joissakin tuotteissa jopa 200 prosenttia.

”We need TTIP like a fish needs a fishing rod" – Tarvitsemme vapaakauppasopimusta Yhdysvaltojen kanssa yhtä paljon kuin kala tarvitsee siimaa.

Pariisissa 50 eri organisaatiota oli valmistellut vaihtoehtoisen kauppasopimuksen. Sen ydinsanoma on läpinäkyvyys ja paikallisuuden salliminen. Alueelliset hallintoyksiköt saisivat itse määrätä, mitä ne tuottavat ja kuluttavat. Kauppasopimusten ulkopuolelle jäisivät sellaiset tuotteet kuten vesi, terveydenhoito, koulutus ja finanssipalvelut. Julkisista palveluista ei saisi tulla kauppatavaraa.

Vaatimuksia paremman maailman puolesta

1. Oikeudenmukaisuus

Ilmastokysymystä ei voida ratkaista ilman sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Kaikille pitäisi turvata oikeus määrättyyn kuluttamiseen ja sellaiset elämän perusteet kuin ravinto, energia, koti, terveydenhoito, koulutus ja liikkuminen. Kuitenkin niin, että ei vähennetä luonnonvaroja.

Esimerkiksi Saksassa lasketaan, että 100 kWh sähköä kattaa ihmisen perustarpeet kuukaudessa. Sen verran sähköä saisi ostaa edullisesti eli 0,3 eurolla per kWh Saksassa. Suomessa kilowattitunnin hinta on 0,1 euroa. Tämän jälkeen energian hinta nousisi voimakkaasti. Tässä järjestelyssä köyhät saisivat riittävästi ja rikkaat voisivat elää luksuksessaan. Samaa laskutapaa olisi käytettävä muuhunkin kulutukseen.

Uudenlainen maataloustuki EU:lle voisi tarkoittaa, että kaikille annetaan kulutussertifikaatti. Kun hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä vuosi vuodelta, viljelijän olisi löydettävä kuluttajia, jotka ovat valmiita maksamaan kuluttavasta lisätuotannosta. Järjestelmän etuna on läpinäkyvyys. Jokainen tietää kulutuksensa, ja tuottajat itse investoivat energiatehokkuuteen. Aletaan tuottaa paikallisesti, kestäviä ja korjattavia tavaroita, ei voi vain parantaa vanhoja menetelmiä, vaan on tehtävä uusia innovaatioita.

2. Yksityistämiselle EI

Mitä enemmän yksityistetään, sitä enemmän on kasvettava ja tuotettava voittoa. Niinhän osakkaat vaativat.

Terveys oli pitkään yleinen hyödyke. Nyt siitä on tullut tavara, josta markkinat kilpailevat. Vuoden 1995 jälkeen yksityissairaaloiden määrä Saksassa on kaksinkertaistunut, ja 33 prosenttia kaikista sairaaloista on yksityisiä.

Kansainväliset yritykset ja teolliset terveyssäätiöt hamuavat yhä suurempia voittoja, ja hoitotyökin muistuttaa tehdastyötä.

Lääketieteellisten koneiden ja tarvikkeiden myynti on osakkeenomistajien rahasampo. Kun lääkkeiden valmistukselle asetetaan rajoja, voivat multinationaalit yritykset nostaa hintoja.

Tämän kaltaisia terveysmarkkinointia ei voida enää mitenkään valvoa tai panna aisoihin demokraattisin menetelmin. Julkiselle terveydenhoidolle jäävät vain ne sairaat, joiden parantaminen ei tuo voittoja.

3. Intellektuaalinen omaisuus vapaaksi

Miten intellektuaaliselle omaisuudelle annetaan humaani arvo? Copyrightit, patentit, tuotemerkit ja muut säädökset antavat vallan ihmisille, jotka tienaavat monopolihinnoilla. Samaan omaisuuteen kuuluvat myös siemenet, lääkkeet ja teollisuuskeksinnöt.

Hyvien tuotteiden levittämisen pitäisi perustua läpinäkyvään tutkimukseen, tilastoihin ja rahoitukseen, ei lobbaamiseen. Julkisia varoja olisi suunnattava tutkimuksiin, joissa ei ole patentteja vaan palkintoja.

4. Ruoan omavaraisuus

Ruokaprojekti on ensimmäinen askel, jolla vähennetään jättiyritysten vaikutusta. Ruoan omavaraisuuden saavuttamiseksi on sallittava vaihtoehtojen kokeilu. Kyse ei ole vain missä tuotetaan, vaan miten, missä olosuhteissa ja kuka. Vapaakaupassa toimisi agribisnesjärjestelmä.

5. Energiademokratia

Saksassa 50 prosenttia tuulimyllyistä ja aurinkopaneeleista on yksityisten omistuksessa. Energiantuotannon muutoksen saivat aikaan aktiiviset kansanliikkeet, mutta myös valtion tarjoamat edulliset lainat: ”Aurinkopaneeli on yhtä kuin säästötili katolla.” Aurinko on ihmisten puolella, sillä juuri päivällä tarvitaan sähköä eniten ja silloin suuryritysten sähkön hinta olisi korkeimmillaan.

Tärkeintä Saksan energiakäännöksessä on kuitenkin se, että kun energia ei ole enää isojen yritysten omaisuutta, paikallinen ja yhteisöllinen elämäntapa kasvaa muillakin aloilla, ja isoista yrityksistä tulee vieraita desentralisoidulle yhteisölle.

6. Perustulo

Perustulo antaa vaatimattoman yhteiskunnallisen turvallisuuden jokaiselle. Valtion vakuutus kaikille tarkoittaa myös jotain enemmän, osallistumismahdollisuutta yhteiseen elämään. Se on palkka, joka maksetaan kulutuksen ulkopuolelle jättäytyneille. Työajan lyhentäminen liittyy perustuloon, koska yhteiskunnassa on aina vähemmän työpaikkojen tarjontaa kuin kysyntää.

Perustulo voisi tarkoittaa myös sosiaalista turvallisuutta eikä välttämättä rahaa. Julkiset palvelut, infrastruktuuri ja perusruoka-aineet olisivat jokaiselle tai määrätyn sertifikaatin omistajalle ilmaisia. Joka haluaa luksusta ja enemmän kulutusta, voi etsiä palkkatöitä.

7. Verotuksen perustaksi kulutus

Verotus perustuu nykyään tuotantoon, työntekoon. Kulutuksen verottaminen olisi läpinäkyvää, vähentäisi byrokratiaa, velkaantumista, pääoman ”laillista” vuotoa ja petoksia. Se lisäisi oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista turvaa.

8. Mainonnan lopettaminen

Mainonta on maailmassa toiseksi suurin menoerä ja se vahvistuu vuosi vuodelta. Jokainen kaupunkilainen joutuu päivittäin kohtaamaan 500–3?000 mainosta.

Mainonnan avulla yhdenmukaistetaan perhe-elämää ja elämää muutenkin. Sen luomat normit ja vertailuperusteet lisäävät monia epäilyttäviä kehityskulkuja, kuten ylikulutusta, individualismia, seksismiä, etnokeskisyyttä, ulkonäön kulttia, kilpailua, väkivaltaa, kaikkien tarpeiden välitöntä tyydytystä, materialismia, laihuuden tavoittelua, nuoruuden ihannointia, ylivelkaantumista.

Mainonta ruokkii eläimellisiä himoja, lisää kärsimystä ja frustraatiota. Sitä on television ja radion lisäksi internetissä, ravintoloiden pöytälevyissä, joukkoliikenteessä, laukuissa, vaatteissa. Ostaminen on sen mukaan ainut tie onneen.

Mainonnassa on muitakin salakavalia piirteitä. Talousvalta uhkaa vetää tuen pois, ellei mainostuloista riippuvainen lehdistö ole sille myötämielinen. Ei koskaan ihmiskunnan historiassa, ei edes totalitaarisessa järjestelmässä, ole niin tehokasta urkintajärjestelmää, kuin minkä mainostajat ovat kehittäneet myydäkseen yhä yksilöllisemmin.

Pientuottajilla ei ole mahdollisuutta saada tuotteitaan esille. Mainonta on pienen globaalin suuryritysjoukon hallussa, liberaalin teollisuustuotannon polttoaine. Vuonna 2011 Ranskassa 550 mainostajaa käytti 80 prosenttia mainosajasta, vaikka yrityksiä on kaikkiaan kolme miljoonaa. Mainonnassa ei ole kyse kilpailusta vaan rikkaimmasta tuottajasta.

9. Globalisaation vastuuttomuus

”Globalisaatio tarkoittaa rahavallan, tuotannon ja markkinoiden yhdistämistä maailmanlaajuisesti. Sen vastapaino, deglobalisaatio, ei kuitenkaan tarkoita vetäytymistä maailman taloudesta vaan talouden ja politiikan suuntaamista niin, että ne tukevat paikallista yrittäjyyttä eivätkä alista sitä.” (Walden Bello)

Globalisaatiossa talous irrotetaan sosiaalisesta – oikeudenmukaisuus, demokratia ja ekologinen kestävyys väistyvät, sillä tuotantokustannuksia pitää alentaa pääoman ja tuotannon voittojen kasvattamiseksi. Luonnonarvoja louhitaan vastuuttomasti, ihmiset siirretään keskuksiin, vihreää konsensusta eli luonnon hinnoittelua ja talouskeinottelua edistetään.

Globalisaatio alkoi 1994 Washingtonin konsensuksella, jolloin IMF, Maailmanpankki ja WTO nostivat osakkeenomistajien edun tärkeimmäksi kaupanteon tavoitteeksi. Hyvinvointivaltiota alettiin purkaa ja yksityistämistä edistää.

Jättiyritysten hyökkäystä vastaan tuotanto olisi palautettava kotimarkkinoille, pitäisi tuottaa yhteisön tasolla yhteisön säilyttämiseksi subsidiarity (läheisyys) -periaatteella. Tullit ja kiintiöt olisi sallittava paikallisen talouden suojelemiseksi niin, että suuryritykset eivät enää voisi vallata markkinoita keinotekoisen halvoilla tuotteilla.

Kasvua on pidetty oikeudenmukaisuuden mittarina – kun kasvamme, voidaan tuottaa kaikille enemmän. Entropie of Growth -liikkeessä ymmärretään, ettei kasvu merkitse todellista kehitystä, köyhyyden loppumista.

10. Luonnon hinnoittelun pysäyttäminen

Finansialisaatio tarkoittaa ”prosessia, jossa rahoitusmarkkinat, rahoituslaitokset ja rahoituseliitit kontrolloivat yhä enemmän yksityisiä taloudellisia prosesseja ja julkisia talouspoliittisia päätöksiä”.

Pääoma tarvitsee koko ajan uusia investointikohteita ja luonto on sen seuraava kohde.

Luontoa on tuhlattu, koska se on näkymätön poliitikoille ja bisnekselle. Ympäristönsuojelua heikosti ymmärtävät pitävät ratkaisuna vihreää konsensusta ja vihreää tuotantoa.

Talouden sanastoon ovat ilmestyneet epämääräiset käsitteet, kuten luontopääoman kirjanpito, luonnon hinnoittelu, ekosysteemin palvelut ja luonnon monimuotoisuuden korvaukset. Uskotaan, että luonto voidaan jakaa eri ekosysteemeihin, joiden arvo voidaan sitten mitata (biodiversiteetti, hiili, vesi, lajit ja luonnonkauneus), että nämä voidaan erotella luonnon monimutkaisesta kokonaisuudesta ja sitten hinnoitella. Hintalappu luonnolle ei riitä elämän säilymiseen.

”Ihmiset jotka yrittävät suojella luontoa elämäntyylillään, eivät saa siitä mitään korvausta. Siksi on luotava markkinat”, sanoo Maailman talousfoorumissa Davosissa puhunut tutkija Pavan Sukhdev. Pelkona on, että kun nyt on vallalla neoliberaalinen voimapolitiikka, luonnon hinnoittelussa voimistuu yksityistäminen ja talouskasvu.

Puita ja mineraaleja on aina myyty, mutta uutta on nyt se, ettei edes tarvitse ottaa mitään luonnosta. Vihreässä kapitalismissa maksetaan siitä, että luontoa tuhoavaa toimintaa voidaan korvata säästämällä jossain muualla saman arvoinen alue.

Kun kaataa metsäänsä enemmän kuin laki sallii, voi ostaa sertifikaatin ja säilyttää metsää jossain muualla. Sertifikaatin maksanut pitää oikeutenaan käyttää kohdetta kuin mitä tahansa tuotetta, tuhota ja pilata sitä, hinta-hyöty analyysillä.

Finanssiministerit laskevat, kuinka kallis on vuori, joki. Näin rikotaan juuri tärkeintä, mitä ihmisillä on eli paikallisten elämää ja sosiaalista hyvinvointia.

Ranskassa tehdään vihreää lentokenttää sillä verukkeella, että yritys ostaa yhtä paljon maata muualta. Valtion velkaa vähennetään myymällä Kreikan rantoja pankeille. Seuraavaksi myydään sijoittajille yhteiset puistot. Hinnoittelun vastustaminen ei koske metsää tai puuta, vaan metsän hiilinielua, keinotekoisia markkinoita.

Ekosysteemi tarjoaa triljoonia dollareita uusia omaisuusoikeuksia, kuten puhdasta vettä, turvaa tulvilta tai hedelmällistä maata. Maailma kuuluu yhteisön demokratiaan, ei siis vain ihmiselle. Se ylittää antroposentrismin (ihmiskeskeisyyden) ja patriarkaatin. Kuka syö nopeammin mitä ikinä planeetalla maa on jäljellä.

Frosch-strategia – sammakko-strategia kuvaa tilannetta, jossa sammakko pannaan kylmään veteen eikä se huomaa, kuinka se vähitellen keitetään.

11. Kilpailun lopettaminen

EU:n kilpailuttamispolitiikka huolehtii siitä, että monia palveluja voivat tarjota enää yksityiset yritykset. Mitä enemmän kilpailua, sitä heikompi laatu.

Poliittisessa keskustelussa kilpailukyky tarkoittaa palkkojen ja sosiaalisten etujen pienentämistä. Davosissa 2013 Angela Merkelin esittelemä kilpailukykysopimus (Competitiveness Pact) edellyttää palkkojen, verojen, eläkkeiden, työsuojelun ja ekologisten standardien laskemista, pankkien säännösten vähentämistä, yksityistämistä. Sopimusta olivat muotoilemassa 15 suurimman yrityksen johtajat. Monen sukupolven ajan on luotu elintasoa ja sosiaalista suojaa, sitä ollaan nyt romuttamassa. Sopimus vähentää myös demokraattista päätöksentekoa, parlamenttien valtaa, se on yritysten ja eliitin lippulaiva, neoliberaali taloussuunnitelma Euroopalle.

12. Julkiset tilat palautettava

Yhteiset tilat (torit, tiet, puistot, järvet, sairaalat) ja yhteinen omaisuus (eläimet, siemenet) luovat sosiaalisia suhteita. Julkisten palvelujen pitäisi edelleenkin olla yhteisiä, mutta yhteiset tilat vähenevät koko ajan. Vapaa-ajan teollisuus tulee tilalle ja tekniset ratkaisut vähentävä ihmisten vapaata liikkumista.

Jokaisella on kuitenkin oikeus olla olemassa. Ei tarvita kapitalistista markkina-arvoa. Ketä varten kaupunki on rakennettu, miksi? Koska maan ja omaisuuden keinottelun suosiminen ehdoitta on mennyt liian pitkälle, Euroopassa on perustettu yhdistys Oikeus asuntoon (Aitec, Droit au Logement).

Vuodesta 1990 alkaen Cannesissa on kokoontunut maaliskuussa neljäksi päiväksi kiinteistösijoittajia, jotka käyvät kauppaa ympäri maailmaa tarjottavista maapaloista ja rakennuksista (MIPIM International Market of Real Estate Professionals).

Kaupan on valtion maita, kuntien maita, kaupungin keskustoja, syrjäseudulla köyhien kortteleita, maita, joista on häädetty viljelijät.

”He käyvät kauppaa meidän perinnöllämme, meidän naapurustosta, korttelistamme. He rakentavat toimistotorneja jotka jäävät vuosiksi tyhjiksi, golfkenttiä.” Ihmiset joutuvat maksamaan yhä enemmän voidakseen asua jossain. Keinottelu kiinteistöillä on globalisoitu (huom. protesti Cannesissa 2015, 10.–13.3.).

Alberto Acosto, taloustieteilijä, Ecuadorin entinen energia- ja kaivosministeri, presidenttiehdokas, puhui raikuvasti Pariisissa: ”Jos Ecuador kansallistaisi öljyn jättiyrityksiltä ja jättäisi öljyn maahan, pitäisi sen saada siitä korvausta, koska ilmaa, maata ja vettä säästyisi saastumiselta. Kuka maksaisi korvauksen? Öljyalueilla on eniten köyhyyttä, ja taistelua käydään inhimillisyyden puolesta. Öljyteollisuudessa on kyse yksityisestä voitosta, vaikka syöpä ja astma leviävät. Yhtiöitä ei voi pysäyttää kukaan muu kuin ihmiset.”

13. Mihin käytämme aikaamme?

Mikä on hyvä elämä? Usein kuvitellaan, että elämme kultaisia aikoja. Kuitenkin monet kärsivät siitä, ettei heillä ei ole riittävästi aikaa vaan jatkuvaa stressiä. Kaikesta rikkaudesta huolimatta olemme köyhiä, koska meiltä puuttuu aikaa. Täytyy olla koko ajan tehokas.

Pitäisikö aika politisoida? Miten talous- ja finanssijärjestelmä vaikuttavat siihen, miten aikaa kulutetaan? Myytti vapaudesta tarkoittaa, että kuvittelee ajan olevan yhtä kuin elämä, ja vapaa-ajan teollisuus valtaa sen vähänkin vapaan ajan.

”ATTAC (Association for the Taxation of financial Transactions and Aid to Citizens) tarjoaa vaihtoehtoja WTO:n, OECD: n ja IMF:n kaltaisille globaaleille pääomien keskittymille. Attacin mielestä WTO, IMF ja IMF jne. määräävät liikaa ihmisten elämään vaikuttavasta ekologisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta elämästä. Maapallo ei ole myynnissä eikä ihmisten elämä kaupallistettavissa.”

Attac on perustettu Ranskassa vuonna 1998 puolustamaan oikeudenmukaisuutta ja maailman rikkauksien tasapuolisempaa jakautumista. Se pitää finanssimaailman ottamaa valtaa esteenä paremman maailman luomisessa. Attaciin kuuluu ruohonjuuriliikkeitä, ympäristöliikkeitä, ammattiyhdistyksiä.

Attac vaatii, että rahoitusmarkkinoita on verotettava, veroparatiisit lakkautettava, julkisia palveluja eikä sosiaaliturvaa saa yksityistää eikä luontoa saa hinnoitella. Finanssimarkkinavetoinen kapitalismi on lopetettava, koska työpaikat valuvat maasta, ja maailmanlaajuisesti kilpaillaan työläisistä ja pätkätöistä.

Attac vaatii, että neoliberaaleille ”säästötoimille” (austerity) on tuotava vaihtoehtoja, kuten vero rahasiirroille, säätelyä finanssialoille ja sosiaalisesti oikeudenmukainen jako varallisuudelle.

Planeettaa ei voi säästää teknisellä kehityksellä eikä luonnon hinnoittelulla. Julkiset tilat vaativat radikaalin uudelleen määrittelyn. Troikka (WTO, IMF ja Maailmanpankki) luo uusia taloussääntöjä ilman minkäänlaista demokraattista keskustelua. Kaiken kaupallistaminen tekee ihmisistä pelkkiä kuluttajia.

Attac järjestää koulutusta ja valistusta niin, että asioiden yhteydet voidaan löytää yhdessä ja ryhtyä toimintaan, että kaikki voisivat muodostaa oman käsityksen myös maailmantalouden monimutkaisista teemoista.

Attacissa asiantuntijoiden kanssa analysoidaan ja tehdään ehdotuksia vaihtoehdoista nykymuotoiselle neoliberaalille globalisaatiolle.

Attac on järjestänyt mielenosoituksia WTO:n kokouksissa, G8- ja G20-kokouksissa sekä oli järjestämässä maailman sosiaalifoorumeja vuosina 2001–12.

Attacissa jäseniä on 90 000 ja esim. Saksassa noin 200 paikallista organisaatiota. Ryhmiä on 200:ssa kunnassa.

http://www.esu2014.org/spip.php?page=programme

Attacin lehtiä (Le Monde diplomatique et Novaja Gazeta, Hiekanjyvät)

Marketta Horn

valtiotieteiden tohtori

Saarijärvi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Syyttäjälaitosta pitikin uudistaa

Jyväskylän joukkoliikenne edullisemmaksi

Suomen rahanpesulaki kaipaa pikaista remonttia

Lyhyet

Lyhyet: Kierrätys- ja uusiutuvat luonnonvarat on pop in! Missä viipyy puukorinenauto, fillareita on jo?

Mielipide: Jyväskylä kehittyy – vai kehittyykö?

Mielipide: Rapautuuko lukion yleissivistävyys?

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.