Oodi oikeudenmukaiselle opintolainalle

Professori Roope Uusitalon on määrä esittellä selvityksensä opintotuen uudistamisesta. Opiskelijajärjestöt ovat jo etukäteen suunnitelleet mielenosoituksia muutoksia vastaan.

Kuten muutkin etujärjestöt, myös opiskelijat haluaisivat mieluummin saada enemmän ja maksaa vähemmän, tässä tapauksessa enemmän ”ilmaista” opintorahaa kuin lainan, joka valmistumisen jälkeen lankeaa maksettavaksi.

Kun valtion menoja kuitenkin pitää priorisoida, olisi oikeudenmukaista, etteivät jo työelämässä olevat ikätoverinsa yksin kiristä vyötään vaan myös opintojen hyödyistä eniten nauttivat osallistuvat talkoisiin maksamalla suuremman osan opiskelun kustannuksista itse.

Lyhyellä aikavälillä opiskelu on huono idea: ilman säännöllisiä palkkatuloja ei rivitalo- ja autolainaa lyhennetä, torstai-illan pubikaljat kostautuvat makaroonina ja ketsuppina loppukuusta, Thaimaahan ei lennetä jouluksi ja epävarmuus tulevaisuudesta on läsnä sekä ennen että jälkeen tentin.

Pitkäjänteisesti ajattelevalle nuorelle opiskelu on kuitenkin kannattava sijoitus tulevaisuuteen – elinkaaren aikaisen nettopalkan ero ei-opiskelleeseen on suuri, mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöön isompi ja työttömyyden riski pienempi.

Tämänhetkinen opintolaina on erittäin edullinen lisä opintorahalle ja asumislisälle. Valtion takaus huolehtii siitä, että laina myönnetään jokaiselle opiskelijalle taloudellisesta taustasta riippumatta ja Suomen luottoluokitus varmistaa sen, että halvempaa lainaa on vaikea löytää.

Opiskelijan valmistuessa normaaliaikataulussa valtio vielä lahjoittaa jopa kolmanneksen koko lainasummasta porkkanana ahkeruudesta. Lainan takaisinmaksun voi sopia alkamaan joustavasti ja terveyden pettäessä tai ilman työpaikkaa jäävän lainalle saa korkotukea tai jopa maksuvapautuksen.

Kuitenkin opintolainan ottaminen tuntuu olevan osalle opiskelijoista ylitsepääsemättömän suuri riski.

Vaikka koulutuksen epätasa-arvoisuuden saralla emme varmasti haluakaan ottaa mallia Britanniasta, on opintolainan takaisinmaksu ratkaistu siellä Suomea houkuttelevammalla tavalla. Takaisinmaksu alkaa vasta tulojen noustessa tietyn tason yli, eikä opiskelija tässä tapauksessa kanna riskiä taloudellisista ongelmista, jos ei saisikaan heti koulutustaan vastaavaa vakityöpaikkaa.

Jos siis meilläkin opintolainaa maksettaisiin joustavammin takaisin, esimerkiksi 20% yli 1 700 euroa ylittävistä nettotuloista, ei laina kummittelisi yhtä pelottavana tulevaisuudessa ja elämiseen jäisi varmasti vielä moninkertaisesti enemmän rahaa kuin ennen opintojen päättymistä.

Yleensä meillä on tapana vilkuilla länsinaapuria kohti, kun yhteiskunnassamme kenkä puristaa. Kelan selvityksen mukaan kaikissa muissa pohjoismaissa opiskelijalla on valmistuessaan vähintään kaksinkertainen määrä opintolainaa kuin Suomessa (Opintotuen historia, nykypäivä ja tulevaisuus 9/2014), mutta toistaiseksi kukaan ei ole kyseenalaistanut esimerkiksi ruotsalaisten epätasa-arvoista lainapainoitteisuutta.

Ilmaisen korkeakoulutuksen ja terveydenhuollon, opiskelija-asuntojen korkotuen, ateriatuen sekä opintorahan lisäksi opiskelija on oikeutettu asumislisään. Asumislisä (maksimissaan noin 200e/kk) kattaa vuosi vuodelta pienemmän osan asumisen kuluista (KSML.fi, 25.2.2016).

Kelan joulukuun 2014 tilastojen mukaan (Opintoetuustilasto 2014–2015) opintotuen asumistuen saajan maksama keskimääräinen vuokra oli Uudellamaalla 395e ja Keski-Suomessa 351e. Kun kerta opiskelijat ilmeisesti mielellään maksavat tämän erotuksen ”itse” opintorahastaan, olisiko tässä opiskelijoilla peiliin katsomisen paikka?

Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiön ja JYY:n Kortepohjan taloista joka tapauksessa löytyisi säästäväiselle opiskelijalle soluasuntoja alkaen 205e/kk (esimerkki Roninmäestä, sisältää sähkön, veden, kaapeli-TV:n ja Internetin).

Usein vedotaan myös pääkaupunkiseudun kalleuteen, mutta Helsingistäkin tällä hetkellä vapaita soluasuntoja (Hoas.fi, 25.2.2016) löytyy useasta kaupunginosasta alkaen 203e/kk.

Kokemuksesta voin toki myöntää, että Pohjois-Helsingin Hakuninmaan solu ei haavettani unelmakämpästä vastannut, mutta mahdollisuudet opiskeluun olivat varmasti yhtäläiset verrattuna enemmän asunnostaan maksamaan pystyvälle.

Tasa-arvoa ei ole se, että tulevaisuudessa hyvätuloisten opiskelija-elämän isoine keskusta-asuntoineen rahoittavat heidän työssäkäyvät, urallaan kokonaisuudessaan vähemmän ansaitsevat ikätoverinsa.

Tasa-arvoa koulutuksessa on se, että laadukas peruskoulutus takaa kaikille nuorille yhtenevät lähtökohdat ja heistä kyvykkäimmille mahdollisuuden korkeakoulutukseen sosioekonomisesta taustasta riippumatta.

Antti Peltonen

Jyväskylä / Zürich

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Pienet kunnat ahdingossa

Joogit vastasaunan lauteille

Lyhyet

Lyhyet

Kuka lopulta kerää rahat vappusatasiin?

Haasteina oppilasmäärä ja kiinteistön soveltuvuus

Tulevaisuus vaatii tekoja

Lukijan kuva

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.