Opettajat ovat lomansa ansainneet

Mediassa keskustellaan vilkkaasti opettajien "pitkistä kesälomista". Tämä osoittaa mielestäni, ettei monellakaan keskustelijalla taida olla tietoa, saati omakohtaista kokemusta opettajien työn luonteesta ja vaativuudesta.

Opetustyön vaatimukset ovat kasvaneet samanaikaisesti, kun työn ulkoiset ehdot jatkuvien säästöjen kurimuksessa ovat heikentyneet. Jo ennen 1990 -luvun lamaa tehty pitkittäistutkimus osoitti, että muun muassa opettajien stressihormoonitaso laski normaaliksi vasta kesäkuun lopussa. Tämä merkitsee sitä, että opettajan varsinainen "loma" alkaa vasta heinäkuussa, eikä kesäkuun ensimmäisenä päivänä, kuten yleisesti oletetaan.

Elokuu on jo työkuukausi, joten opettajien loma ei todellisuudessa ole yhtään pidempi kuin muiden palkansaajien.

Opetustyön kuormittavuus on lisääntynyt koko ajan. Luokkakoot ovat kasvaneet samalla, kun kouluja on lakkautettu enemmän kuin koskaan. Lisäksi moniongelmaisten lasten ja nuorten määrä tavallisissa opetusryhmissä on lisääntynyt. Opetustyön tavoitetasoa nostetaan koko ajan, mutta resursseja vähennetään. Opettajilta vaaditaan entistä enemmän, ja paineet työssä kasvavat.

Korjaamista odottavat homekoulut ja opettajien lomautukset romahduttavat monen opettajan ja oppilaan terveyden. Miten suuret kustannukset kaikesta tästä lopulta koituu maksettavaksi? Jos kaiken tämän jälkeen opettajat kokevat, ettei heidän työtään enää riittävästi arvosteta, eivätkä he koe saavansa riittävä tukea raskaassa työssään. Seurauksena on monien opettajien kohdalla hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen heikentyminen.

Kesäloma merkitsee opettajalle "akkujen lataamista". Levolle ja rentoutumiselle on erityistarve ja vahvat perustelut opettajan työn intensiivisyydestä, jatkuvasta muutostarpeesta ja monista ristipaineista, jotka opettajiin kohdistetaan.

Ilman mahdollisuutta kunnolliseen kesälomaan opettajat eivät jaksa.

Jälkimodernissa tietoyhteiskunnassa opettajan työ on yksi herkimmistä ja vaativimmista inhimillisen työn muoto. Yhä useammat opettajat joutuvat ottamaan entistä enemmän kasvatusvastuuta oppilaistaan. Tämän päivän opettaja voi olla lapselle ja nuorelle ainut välittävä aikuinen. Työn eettinen luonne merkitsee usein sitä, että opettaja joutuu ottamaan yksin kasvatusvastuun, kun muulta taholta vastuunottajaa ei löydy ainakaan välittömästi.

Monet opettajat kehittävät jatkuvasti itseään ja kartuttavat ammattitaitoaan muun muassa kesäloman aikana. Siihen ei pakoteta, mutta opettajisto on tunnetusti ahkerin opiskelijaryhmä erilaisissa kesäyliopistoissa ym. Tämän kouluttautumisen he maksavat useimmiten itse. Opettajien ahkeruudella on ilmeinen siirtovaikutus oppimistuloksiin ja oppilaiden hyvinvointiin.

EIRA KORPINEN kasvatustieteen professori Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Ratkaisut ovat jäsenmaiden käsissä

Lyhyet

Lyhyet

Kehitystyötä ei ole vara hukata

Oppimateriaalien hankintaan yhdenvertaisia ratkaisuja

Kivihiili kiellettiin jo

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Jäämerenrata voisi jopa toteutua

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.