Oppilaiden arvioinnin täytyy perustua tutkimukseen

Yritän vastata lyhyesti lehtori Jorma Pollarin (8.5.) kirjoitukseen, jonka muutamat tulkinnat ja asiavirheet vaativat kommentointia.

Pollarin huoli ylioppilaskirjoituksiin verrattavista päättökokeista on aiheellinen. Toinen mahdollisuus on se, että oppilaitokset järjestävät omia pääsykokeitaan. Tällaisia on nostettu ilmaan jo vuosia.

En kannata kumpaakaan, koska seurauksena olisi koulutyöskentelyn muuttuminen oppimisesta ja opettamisesta testeihin valmistautumiseen. Tätä kulkusuuntaa minä ja kollegani haluamme tutkimuksen keinoin estää.

Kannatan yhdenmukaisin kriteerein tehtävää perusopetuksen päättövaiheen arviointia. Kyse ei ole mielipiteestä vaan tutkimukseen perustuva näkemys oppilaiden yhdenmukaisesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta.

En tiedä, mihin Pollari perustaa mielipiteensä ”surkeista” kokeista. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) ja Koulutuksen tutkimuslaitos (KTL) eivät tee ”valtakunnallisia kokeita”. Tällaista nimitystä käyttävät esimerkiksi aineenopettajaliitot omista maksullisista palveluistaan. Karvin ja KTL:n osalta oppimistulosten arviointi perustuu laajoihin valtakunnallisesti edustaviin aineistoihin, testattuihin mittareihin sekä aineistojen asianmukaiseen tieteelliseen analysointiin. Pollari on tervetullut näyttämään yhdenkin näihin arviointeihin liittyvän virheen tai epäluottavuuden.

Arvioinneissa esiin tulleita eroja arvosanoissa ei ole havaittu Pollarin kuvittelemalla tavalla. Oppilaan perusopetuksen päättövaiheen arvioinnissa osoittamaa osaamista on verrattu joko hänen edelliseen todistusarvosanaansa tai kevään yhteisvalintarekisterin tietoihin. Ei siis uuden näyttötilanteen tuotoksina toisella asteella, kuten Pollari täysin virheellisesti tulkitsee.

Tulokset eivät ole sattumaa, sillä ne ovat toistuneet vuosien ajan eri oppiaineiden arvioinneissa. Karvin oppimistulosten raportit löytyvät heidän kotisivuiltaan, kansainvälisistä arvioinneista saa tietoa KTL:stä, vaikkapa allekirjoittaneelta.

En ryhdy ottamaan kantaa Pollarin arvailuihin siitä, miten joku ehkä saattaa jossakin jollain tapaa innostua tai olla innostumatta. Asiasta voi keskustella sen jälkeen kun siitä on yleistettävää näyttöä.

Pääsääntöisesti on lähdettävä siitä, että arviointi ei saa perustua mielipiteisiin tai arvailuihin. Vertailukelpoisten kriteerien on oltava kunnossa, tällöin laajoja ja kalliita päättökokeita ei tarvitse pelätä. Toteaahan Pollari itsekin, että ”oppilas harvoin tietää millaista osaamista hänen täsmälleen pitäisi osoittaa arvosanan saamiseksi”.

Tietopohjaisen koulutuksen kehittämisen ja päätöksenteon tulee perustua tutkittuun tietoon. Tuskin kukaan haluaa kuulla kehittäjiltä tai päättäjiltä kommenttia, jollaisesta Helsingin Sanomat hiljattain raportoi. Tampereen kaupunginvaltuutettu käytti reilu kuukausi sitten raitiovaunukeskustelussa puheenvuoron: ”Olen jo tehnyt päätökseni asiasta. Älkää sekoittako minua faktoilla tai hämmentäkö tosiasioilla.”

Juhani Rautopuro

apulaisprofessori (JY)

koulutuksen arvioinnin dosentti (HY)

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Tarvitsemme nopeat yhteydet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lyseo käräjäoikeuden kodiksi

Hoitajamitoitus-vääristelyä

Suomessa on hyviä ja huonoja maahanmuuttajia

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.