Ota lainaa, osta, kuluta!

Suomi ja me suomalaiset elimme säästäväisesti sotien päätyttyä. Jälleenrakennettiin. Työtä ja rahaakin riitti, kun ei ollut ostettavaakaan.

Kun viimeinen sotakorvausjuna kolisteli yli rajan ja ensimmäinen kahvilaiva saapui maahan viisikymmentäluvun alussa, olimme valmiit vähä vähältä korottamaan elintasoamme.

Inflaatio kulutti markkaa, markat oli viipymättä vaihdettava käyttö- tai sijoitusomaisuuteen, useimmiten ihan vain tavalliseen kulutukseen. Valuuttasäännöstelyn jatkuessa lainan saanti oli kiven alla.

Rahoituksen säännöstelyn päättymistä piti odotella 80-luvulle asti, jonka jälkeen se ikään kuin repesi. Lainoja ryhdyttiin suorastaan tyrkyttämään. Ota lainaa, osta, kuluta. Isompi asunto, huvila, vene, uusi auto! Nuukailuun tottunut kansa uskoi ja osti.

Syntyi kahden asunnon loukuksi kutsuttu ilmiö ja lama, josta kuitenkin selvittiin. Vientimarkkinat toki takkuilivat, mutta viikastuneet kotimarkkinat silloin vielä auttoivat parempiin päiviin ja vienninkin vilkastumiseen, mutta jotakin korjattavaa jäi kansainväliseen kaupankäyntiimme. Maailmalla tapahtuneihin taloushäiriöihin nähden olimme herkästi haavoittuvia ja siitä olemme kärsineet kohta vuosikymmenen.

Monet talousviisaat näyttävät olevan siinä uskossa, että entistä korkeampi kotimainen kulutus pitää edelleen tuotannon jatkuvassa kasvussa, ja siten päästään aikanaan takaisin kansainvälisille markkinoille.

Liittykö tähän uskomukseen montakaan soraääntä? Rahan hinta, korot ovat epänormaalin alhaalla. Kansalaisia kehotetaan kuluttamiseen ja investointeihin. Investoinnit käynnistyvät jos käynnistyvät kovin varovaisesti, mutta kuluttaminen kyllä jatkuu.

Syömävelkaakin syntyy ja runsas kysyntä pyrkii korottamaan hintoja. Tosin kova kilpailu pakottaa kaupan alaa ”halpuuttamaan” hintoja, mutta eiköhän ne halpuutukset ole jossakin muodossa nykäistävä takaisin.

Uskovatko arvoisat talousviisaat että halvan rahan avulla kasvatettu kulutuskysyntä ei tule nostamaan kulutushyödykkeiden hintoja, eikä aiheuta palkankorotusvaatimuksia, vaikeuta hallituksen yhteiskuntasopimuksen syntymistä, sekä edelleen pidä vientituotannon kustannuksia liian korkeina?

Kun taannoiset vaalit osoittivat kenen pitäisi ruveta, ja keiden osallistua uuden hallituksen muodostamiseen, kansa miltei yksimielisesti ilahtui ”ettei siellä vintillä vitkasteltu, siellä oli repäisevä meininki”. Kun sitten saatiin luetuksi, mitä kirjoitettu oli, kuultiin kaikilta suunnilta pöyristyttävä parahdus.

Hallituksen ehdotus on ilmeisen onnistunut, kun kukaan ei ole siihen tyytyväinen. Tyytymättömyys oli odotettu. Valmistelijathan nimenomaan varottivat, että on tehtävä kaikille kipeitä leikkauksia, mutta pyritään olemaan kaikkia kohtaan oikeudenmukaisia.

Tähän lupaukseen luottaen uskon ettei esimerkiksi meille eläkeläisille voi kovin pahasti käydä, koska meitä on kaikkien hallitusten toimesta parin vuosikymmenen ajan jatketusti kuritettu toimeentuloamme päältä leikaten ja alta kovertaen.

Yrjö Jaatinen

Jyväskylä

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Kirja on seikkailu

Vanhus- asiassa tarvitaan ryhtiliike

Kotoutus on hyvällä mallillla

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Tekeekö seksuaalikasvatus nuorista helppoja uhreja?

Tulevaisuuden hoiva

Ei auta pelkkä raha ja mitoitus

Numerot kertovat aina ihmisistä, kokoomus

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.