Pää kylmänä maaseutuhallinnon uudistuksessa

Maatalousyrittäjien tulonmuodostus on hallinnollisin päätöksin rakennettu voimakkaasti erilaisten tukijärjestelmien varaan. Näillä tukijärjestelmillä kompensoidaan keinotekoisen alhaisia maatalouden tuottajahintoja ja sitä kautta elintarvikkeiden kuluttajahintoja.

Ilman maatalouden tukia suomalaisen kuluttajan ruokalasku olisi huomattavasti nykyistä korkeampi. Toisaalta, mikäli tuista vapaa markkinatalous toimisi myös elintarvikeketjussa, kaupan ylimitoitettu osuus ruoan hinnasta todennäköisesti leikkaantuisi ns. normaalille tasolle ja kuluttajahintojen nousu olisi jonkin verran pienempi kuin tukien poistumisen vaikutus.

Kuntatasolla toimiva maaseutuhallinto varmistaa maatalouden tukijärjestelmien toimivuuden ja maatalousyrittäjien tarvitsemat elintärkeät viranomaispalvelut. Maa- ja metsätalousministeriön työryhmä on raportissaan esittänyt vaihtoehtoisia malleja nykyisen järjestelmän uudelleen järjestämiseksi. Raportti on parasta aikaa lausunnoilla kunnissa ja maakuntaliitoissa.

Mahdollisen maaseutuhallinnon uudistuksen tässä vaiheessa on oleellista, että kunnat ja maakuntaliitot antavat kattavasti lausuntoja raportin esityksistä ja erityisesti niiden vaikutuksista asiakkaisiin, mutta myös laajemmin koko maaseudun kehittämiseen kuntatasolla. On ennenaikaista muodostaa uusia alueyksiköitä ja jakaa vastuita tai tehtäviä kuntien kesken, koska ei vielä ole tiedossa, millaisena uudistus tapahtuu, jos yleensä tapahtuu. Aikaa tähän työhön on, kunhan päätökset on tehty ja nähdään, millaisella mallilla tullaan etenemään.

Oleellista on, että kuntien lausunnot keskittyvät raportin esittämiin vaihtoehtoihin hallinnon uudelleen järjestämisestä ja, että onko se yleensäkään tarpeen. Uudistuksia tulee pohtia kriittisesti siitä näkökulmasta, että nykyinen järjestelmä on hyvin toimiva ja asiakkaiden tarpeet huomioon ottava. Myös kuntarakenteessa tapahtuva luontainen kehitys tulee muokkaamaan osaltaan myös hallintoa. Nykyinen malli on myös erittäin edullinen ja tehokas, erityisesti valtiontalouden näkökulmasta.

MMM:n raportissa esitettyihin malleihin liittyy kaksi ongelmaa. Ensinnäkin esitetty 800 maatilayrityksen minimivaatimus hallintoyksikköä kohti on liian jäykkä ja korkea, minkä vuoksi on otettava huomioon luontaiset asiointisuunnat ja maantieteelliset tekijät. Myös TE -keskuksen alue on erittäin vaikea jakaa ko. luvulla niin, että alueet muodostuvat järkeviksi. Toinen merkittävä tekijä on kuuden viranhaltijan vaatimus uudessa yksikössä, mikä uhkaa lisätä byrokratiaa ja rajoittaa tehtävien joustavaa hoitamista.

Näiden kahden tekijän seurauksena on erittäin tarkkaan mietittävä myös sitä, mikä vaikutus mahdollisella uudistuksella on kuntien muuhun maaseudun kehittämiseen, joka on pitkälti maaseutuviranomaisten harteilla. Mikäli maatalouden viranomaistoiminta vedetään kunnista pois, on erittäin todennäköistä, että myös muu maaseudun kehittäminen heikkenee.

Maatilojen määrän väheneminen aiheuttaa painetta myös hallinnon tiivistämiseen. Samaan aikaan tilakoko kuitenkin kasvaa ja tukien perusteena olevat tekijät keskittyvät harvemmille tiloille. Tilatason hallinnollinen taakka ei vähene vaan päinvastoin yleensä kasvaa.

Maataloushallinto ei kevene luomalla uusia hallintoyksiköitä vaan järkeistämällä tukijärjestelmiä. Tämä työ tulisi tehdä ensin ja vasta sitten miettiä, miten se organisoidaan, asiakkaan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

VESA KALLIO toiminnanjohtaja MTK-Etelä-Savo MMM:n työryhmän jäsen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Kaupunkipyörät ovat osa ketterän kestävää liikkumista

Suomipop, pyörätuolit ja taksien kyydit

Valvonta on yhteistyötä

Hallitus vie meitä kerrostaloihin

Lentäen vai netitse?

Lyhyet

Lyhyet

Kohtuuden pitää riittää – työelämässäkin

Lyhyet

Kulmuni on paras johtaja keskustalle

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.