Päivähoito säästötalkoiden pesuvetenä

Kun nuorimmaisemme syntyi, kuuntelin eräänkin kerran päivähoidon työntekijän moraalisaarnaa ja tupinaa siitä, kuinka ”kunnon äiti hoitaa kaikki lapsensa kotona”. En ole kunnon äiti, olen riittävä äiti, joka aina ajattelee kaikkien viiden lapsiensa parasta

Vuosia vieri, vastasyntyneestä pikkuveljestä kasvoi päivähoitoikäinen. Niin kuin moni muukin 30–40-vuotias äiti, olen korkeasti koulutettu silppu-pätkätyöläinen, jonka ansioluettelo on yhtä rakettispagettia ilman ketsuppivanan punaista lankaa. Toimeentulo on riivittävä sieltä mistä sen saa, ison perheen asettaessa sille ahtaat joustoraamit.

Viime syksynä olin jälleen työttömänä ja sain kuulla korviakuumottavat moitteet päiväkodissa kun lapsellanihan ”ei ollut mitään todellista syytä päivähoidolle”. Kommentointi hämmensi. Tunsin lapseni ja itseni kulujenkasvattajasyöpöiksi. Kerroin asiasta päiväkodin esimiehelle, jonka jälkeen lapseni vaihtoi ryhmää. Lapsen oli joustettava, ei aikuisen.

Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa, miten lapsensa hoidon järjestää käytännössä, mutta yhteiskunnan on tarjottava varhaiskasvatusta ja päivähoitoa lapsen näkökulma huomioiden.

Perheet eivät kiusallaan lunasta ”omaa latte-vapaa-aikaa” viemällä lapsensa päiväkotiin kokopäivähoitoon. Kritisoivat ja piikikkäät kommentit sivaltavat ja satuttavat. Harva äiti jaksaa ja ennättää kirjoittaa kanteluita päivähoidon henkilöstön epäasiallisesta kommentoinnista.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden nerokkuus on juuri siinä, että se tekee päivähoidosta paljon enemmän kuin lapsen päiväsäilöpaikan. Se takaa jokaiselle lapselle tasa-arvoisen oikeuden varhaiskasvatukseen ilman mutinoita ja katsantoa siihen, mitä vanhempi sillä välin tekee.

Henkilöstön päivähoidon todellista tarvetta arvioivat kommentit ovat asiattomia ja ellei jopa laittomia. Laki on laki. Miksi sen noudattajaa tulisi moralisoida omilla mielipiteillään?

Päivähoidon rakenteiden ja lapsen subjektiivisen päivähoito-oikeuden tulee olla lähtökohtaisesti niin selkeä, että tämänkaltaisia mutinoita ei perheiden tarvitse kuunnella, eikä lapsen olla se, joka joustaa.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisia ei kuntatalouden vyötä kiristämällä saa asettaa sellaiseen pakkorakoon, jossa he joutuvat toimimaan kuluvahteina. Miksi koulutamme varhaiskasvatuksen ammattilaisia, jos heidän tehtävänään on vain valvoa ehtyviä rahakirstuja?

Kunnan – ja valtion kunnalle – täytyy myöntää päivähoidon järjestämiseen riittävät resurssit, jossa ammattilainen saa tehdä kasvatustyötä yhdessä ja yhteistyössä perheiden kanssa. Säästöt on lopetettava lastemme palveluista.

Valtiontalous kohennettava elvyttävällä ja julkista taloutta tukevalla talouspolitiikalla. Johtotähtenä on oltava lapsen subjektiivinen oikeus päivähoitoon.

Tanja Koskinen

kansanedustajaehdokas (vas.)

Äänekoski

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Mustamaalaus ei hyödytä Uuraisia

Palautussopimusten puute on ongelma

Sateenkaariliike vahingoittaa

Lyhyet

Lyhyet

Tietoisuuden lisääminen kieli­mahdollisuuksista ei tapahdu hetkessä

Edullisempaa parkkitilaa kaasu- ja sähköautoille

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.