Palveluseteli on taikasana kaikkeen

Pauliina Takala ja Esa Mutanen kirjoittivat (Ksml 30.11. ja 2.12.) palveluseteleistä. Palveluseteli tuntuu olevan nyt taikasana kaikkeen.

Näin myös Jyväskylässä, jossa budjetti lyötiin lukkoon 29.11. Kaupunginhallituksen päätöksestä huolimatta oli virkamiehiltä "unohtunut" budjettikirjaan lukuisia mainintoja palvelusetelistä, mikä aiheutti hämminkiä valtuustossa.

Peräänkuulutin valtuustossa perusteluja palvelusetelilinjalle ja esitin sen sijaan resurssien kohdentamista omien palvelujen vahvistamiseen. Asiakkaan valinnanvapaus ei riitä perusteeksi, vallankaan kun kaikilla ei sitä mahdollisuutta ole. Setelillä kunta maksaa vain osan yksityisen palvelun hinnasta ja loput on löydyttävä omasta pussista. Palveluseteli antaa valinnanvapauden vain hyvätuloisille. Toisaalta luvataan, että voi valita myös kunnan oman palvelun.

Mutta miten sen voi valita, jos sitä on tarjolla kysyntään nähden liian vähän? Onko tarkoitusluoda yhteiskunnan tuella hyväosaisille omansa ja köyhille oma palvelujärjestelmä?

Harva vanhus kykenee netistä valitsemaan itselleen sopivan palveluntuottajan. Sellaisen, joka sopii hänen kukkarolleen ja jonka kanssa on mukava asioida.

Päättäjänä olen kaivannut tietoa kustannuksista sekä avointa kustannusvertailua kunnan oman palvelun ja yksityisen palvelun välillä. Ei riitä heitto, että oman kodinhoitajan tuntihinta on miltei 60e/h ja palvelusetelituottajalla noin puolet siitä. Mistä kaikesta oman työntekijän kustannus koostuu? Mitä kaikkea sellaista se sisältää, mitä yksityisellä ei ole?

Mutta jos kustannuksiin lisätään siivuja kaikenlaisesta hallinto- ja yleiskustannuksista, joille työntekijä ei mahda mitään, niin eihän työntekijä voi olla kilpailukykyinen vaikka päällään seisoisi.

Palvelusetelijärjestelmä aiheuttaa kunnalle lisätyötä; hyväksytään seteliyrittäjät, myönnetään seteleitä, maksetaan yrittäjille ja valvotaan niitä. Kuka maksaa nämä lisäkulut?

Voiton tavoitteluun pyrkivän yksityisen yrityksen ja voittoa tavoittelemattoman kunnan palvelujen hintojen puolueeton ja avoin analysointi on ehdoton edellytys päättäjille päätöksenteon pohjaksi. Jos tietoa ei ole, sitä on hankittava. Vasta sitten voidaan tehdä perusteltuja päätöksiä.

Lain mukaan kunnan ei ole itse pakko tuottaa palveluja. Mutta ei ole myöskään kiellettyä tuottaa niitä edelleen omana palveluna. Mikään laki ei pakota yksityistämään kunnallisia palveluja.

Tutkimusten mukaan kansalaiset haluavat julkisia palveluja. Niihin luotetaan ja niiden saamiseksi ollaan valmiita maksamaan vaikka lisää veroja.

Mutta kunnat leikkaavat omia palvelujaan ja tarjoavat kuntalaisille entistä enemmän yksityisiä palveluja seteleiden muodossa. Ei ihme, jos tutkimustenkin mukaan kansalaiset kokevat, ettei heitä kuunnella.

Akatemiantutkija Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta toteaa yksityisen hoidon lisääntyneen nopeasti ja julkisen kotihoidon puolittuneen Suomessa. Muualla Euroopassa kehitys on ollut päinvastaista.

Muutos hyvinvointivaltion tärkeissä palveluissa on meillä tapahtunut ilman todellista poliittista keskustelua yksittäisinä päätöksinä virkamiesten esittelystä.

RIITTA TYNJÄ kaupunginvaltuutettu (SKP) Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Helppo ja hyvä teko

Hallituskolmikon tarjoamat vastaukset eivät vakuuta

Ystävien merkitys

Mikä kuntapäättäjiä oikein vaivaa?

Lyhyet 15.7.

Lyhyet 15.7.

Hyönteiskato voi iskeä ihmiskuntaan todella nopeasti

Rakkaan läheisen lähtö on aina iso muutos

Syrjäytyminen juurihoitoon

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.