Palvelut ja säästäminen – kuin tuli ja vesi?

Aamulehden Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan (Ksml 1.10.) lähes 3/4 ihmisistä on valmis veronkorotuksiin palvelujen säilyttämiseksi.

Silti kohtuuttomia ja jopa kokonaisuudelle enemmän kuluja kuin säästöjä tuottavia leikkauksia suunnitellaan kunnassa kuin kunnassa. Aika onttoa on puhua kunnasta asukkaittensa yhteisönä, jos heidän tahtonsa ei demokraattisena pidetyn päätöksentekokoneiston kautta pääse heijastumaan ratkaisuihin.

Tiedän kyllä virallisen ja soraäänet vaientavaksi tarkoitetun vastauksen: ei ole varaa. Palveluiden tuottavuutta kun mitataan rahalla eikä tavoitteenmukaisella vaikuttavuudella.

Mahdammeko me enää huomata mitään ristiriitaa ja epäjohdonmukaisuutta siinäkään, että kunnan tuottamia palveluja pidetään lähinnä kuluina mutta yksityisiä tuloksena. Kauniisti ajatellen tämän ristiriidan selitystä voisi etsiä siitä, että ehkä ajatustemme pohjalla on vielä joku jäänne kunnallisten palvelujen varsinaisesta olemuksesta ja tavoitteesta, jota ei mitattu ensisijaisesti rahalla.

Paradoksaalisesti voisi jopa ajatella, että kun yritysmuotoinen johtaminen on nopeasti vallannut kunnat, ei talousajattelu ole kehittynyt samaa vauhtia.

Ettäkö vielä lisää talousoppeja? Ehkäpä hyvinkin, mutta ei erillään sisällöstä: toimintojen varsinaisesta olemuksesta, tarkoituksesta ja vaikuttavuudesta myös kokonaisuuden muihin osiin nyt ja tulevaisuudessa. Tarkoitan järkevää säästämistä viisaasti sijoittamalla. Yksityisellä sektorilla se on yhtä luonnollista kuin keskittyminen perustehtävään.

Mitä se sitten voisi olla vaikkapa Jyväskylässä? Otetaan yksi esimerkki: Omaishoito säästää tavattomasti, mutta toimiakseen se tarvitsee muutakin kuin rahakorvauksen. Se tarvitsee turvan siitä, että tarvittaessa on aina apua saatavissa ja vaihtoehtoinen ihmisarvoinen hoitopaikka käytettävissä. Se tarvitsee tukijärjestelmiä, jotka käytännössä osoittavat omaishoitajan arvon ja merkityksen. Se tarvitsee työnohjauksen tyyppisen ryhmämuotoisen kokemusten ”käsittelyn”.

Rahanarvoinen vihje päättäjille: omaishoitajien jaksamisen myönteinen tukeminen tuottaa kymmenkertaisen voiton sijoitukselle. Vastuunkantamisen vaatiminen taas on varmaa tuhlausta: se voi olla viimeinen oljenkorsi rasitetun kamelin selälle ja tuottaa kaksi hoidettavaa kerralla.

Aivan sama asia koskee muitakin raskaita ja lähellä ihmistä olevia töitä, esim. kotihoidon palveluita, jotka kaiken lisäksi näyttävät olevan herkästi ulkoistamislistalla tultuaan jo ”liian kalliiksi”. Kotihoidon kalleus kunnallisena toimintana voisi ulkoistamistarpeen sijasta osoittaa, että sentyyppisiin palveluihin kannattaa sijoittaa riittävän ajoissa. Lähipalvelut ovat perusta, jonka varassa joko rakentuu tai kaatuu paljon muuta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Metsiä älköön hävitettäkö

Miksi päättäjiä ei kiinnosta tieteellinen tieto metsistä?

Raskaussyrjintää on kunnissa yhä aivan liikaa

Pyöriä nuorille vai kuljetusapua vanhuksille?

Akkujen metallit kaupan

Kaupunkipyörät ovat osa ketterän kestävää liikkumista

Suomipop, pyörätuolit ja taksien kyydit

Valvonta on yhteistyötä

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.