Parkkihalli piiloon, konserttitalo pystyyn

En tiedä milloin ja missä päässä ajatus Kirkkopuiston autoluolasta on syntynyt, mutta ainakin kymmenen vuotta se täyttää tänä vuonna. Löysin nimittäin leikkeen Keskisuomalaisen puheenvuorot palstalta 20.10. 1999. Tulin siinä ehdottaneeksi ettei maan alle ajoluiskaa rakennettaisi kävelykadun päähän Kauppa- ja Kilpisenkatujen risteyksen tuntumaan, vaan mieluummin Kilpisenkadulle teatterin alanurkalta ja ulos vastaavasti Gummeruksenkadulle kunnallistalon alanurkalle.

Samaa liikenneratkaisua toivoisin vieläkin pohdittavaksi. Vapaudenkatu on keskittynyt joukkoliikennekaduksi, eihän sinne maan alle linjurilla mennä? Henkilöautoliikenne on keskittynyt Hannikaisenkadulle, ja kun Kilpisen- ja Gummeruksenkadut ovat sopivasti yksisuuntaisia, niiden vasemmat kaistat joutaisivat helpommin sisään- ja ulosajoon. Sisään vastamäkeen ja ulos myötämäkeen mahdollistaisivat lyhyemmät luiskat. Hannikaisenkatu olisi järjestelmän selkäranka. Työn valmistuttua ei Kirkkopuistoon tai paraatikentälle näkyisi oikeastaan mitään muutoksia, ellei Kilpisenkadun puolella olevaa parkkipaikkaa otettaisi puiston yhteyteen.

Vaihtoehtona on parkkihallia ehdotettu Harjun alle. Onkohan edes tutkittu, onko Harju tehty hiekasta vai peruskalliosta? Jos hiekasta, niin joudutaanko hiekkaa siirtämään huomattavampia määriä toisaalle välivarastoon, ja sitten betonoinnin jälkeen takaisin paikalleen? Jälkien saattaminen ennalleen veisi tuntuvasti aikaa ja tuottaisi runsaasti närkästyneitä huomautuksia maiseman pilaamisesta.

Konserttitalo kertoisi kulttuuritahdosta

Tämä toinen iäisyyskysymys, konserttisali, taitaa kuitenkin olla kestoltaan kymmeniä vuosia vanhempi. Vastustajat vertaavat rahan käyttöä milloin mihinkin muuhun kohteeseen. Sellaisia sinänsä hedelmättömiä vertailuja on helppo keksiä.

Monet ovat väittäneet, että salin tarvitsijat ovat kovin pieni harrastajien porukka. Tarjoutuihan Erkki Snellman tässä lehdessä 1.9.2008. pikkubussilla kuljettamaan konsertin nälkäiset Tampereelle tai Helsinkiin. Kiirettä olisi kuskilla riittänyt esimerkiksi Valkaman viikkojen aikana pietarilaisen baletin vierailun yhteydessä, kun samalle päivälle jouduttiin teatterin paikkojen vähäisyyden vuoksi järjestämään kaksi näytöstä.

Täydet salit eivät ole harvinaisia oman orkesterimme konserteissa, ja kuinka usein mahdetaankaan pidättäytyä kansainvälisten tähtisolistien tuottamisesta liian pienen tuolimäärän takia? Asianmukaisen salin välillisistä taloudellisista hyödyistä on kerrottu aivan liian vähän.

Keski-Suomen aika 2009 -kalenterissa kirjoittaa professori Erkki Laatikainen laittamattomasti:

"Vireä tiede- ja taidekulttuuri edistää elinkeinopolitiikkaa. Yrityksille ja niiden henkilöstölle on olennaista, millaisessa ympäristössä ne toimivat ja vahvistuvat. Niinpä muun muassa näyttämö- ja musiikkitaiteiden tasokkuus ilmentävät syvällisesti alueensa sielukkuutta ja henkistä tilaa. Ja missä kirjailijat ja kuvataiteilijat esiintyvät luovina, myös muun väen elo maistuu täyteläisenä. Kulttuurielämän kukoistus houkuttaa jo itsessään yrityksiä. Jyväskylän konserttitalon aikaansaaminen, sen toteuttaminen samalla arkkitehtoniseksi sanomaksi jälkipolville, on tässä katsannossa todella kiireellinen ja maakunnan pärjäämistä palkitseva hanke. Se kelpaa tuloksellisen ja kaukokatseisen 2000-luvun alun ponnistuksen historialliseksi näytteeksi."

Täällä Keski-Suomessa osataan jo nyt valmistaa laadukkaita tuotteita, ja luovuudestamme riippuu myös uusien tuotteiden syntyminen, mutta tuotteet on myös myytävä maailman markkinoilla. Ajan merkit viittaavat siihen suuntaan, että myyntiponnistuksiin on panostettava koko rintaman leveydeltä. Tällöin myös kulttuurin merkitys korostuu. Lainaan tähän jo toisaallakin lainattua Wärtsilän konsernijohtaja Ole Johanssonia Priman numerossa 7/2008:

"Lukion yleissivistys on hyvä pohja, mutta kyllähän se on niin, että suomalainen insinööri tai ekonomi jää helposti junasta, kun siirrytään päivällispöytäkeskustelussa hilavitkuttimen ominaisuuksista johonkin vähän laajempaan kysymykseen. Emme osaa historiaa, emme oikein ole kirjallisuuteen perehtyneitä ja muutkin taiteet ovat jääneet vähemmälle."

Tuskin tätä lausuntoa on ajateltu solvaukseksi. Teknisen tai kaupallisen tieteen nuorella opiskelijalla on tietysti kirkkaana tavoitteena saada aikaan hyvä opinnäyte spesiaalialastaan. Ei siinä kiireessä aina ole aikaa muun yleisen tiedon syvällisempään hankintaan.

Kuitenkin merkittävissä kansainvälisissä kauppatilanteissa päätöksen voi ratkaista se, mitä myyjä loistavan tuotetietonsa lisäksi tietää kohdemaan historiasta ja taiteesta. Musiikin kieli lienee kansainvälisintä ja sen hallinta saattaa olla se viimeinen niitti, joka ratkaisee, syntyykö toimitussopimus. Riittääkö myyjän kotiseudulla työtä ja toimeentuloa? Menestyvien yritysten henkilöstöryhmiä nähdäänkin usein konserteissa. Joku osanottaja saattaa ensikerroilla väheksyä, mutta tulla jatkossa innostuneeksi harrastajaksi. Musiikkitaiteeseen pääsee sisälle kuuntelemalla.

YRJÖ JAATINEN Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lukijan kuva

Lukijan kuva

Honkonen ja keskusta ovat unohtaneet suomalaiset

Etusijalle lapset ja nuoret

Opiskeluhuollon kysyntä kasvaa

Miksi nuori haluaisi äänestää vaaleissa?

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.