Parkkisakoillako keskuskirjasto kannattavaksi?

Jo nyt on markkinat, jos pelleily Jyväskylän kirjastojen lakkautusuhalla ei lopu.

Kirjastolaitos on yksi suomalaisen kulttuurin hieno erityispiirre siinä missä naisten varhainen yleinen äänioikeus, astiankuivauskaappi, lasten neuvola ja päivähoito, kouluruokailu ja koululaisten kansainvälinen menestys. Nämä ovat kulttuurimme lähes näkymätöntä kivijalkaa. Joka murentaa kivijalkaa on mies, joka rakentaa talonsa hiekalle – suorastaan suolle.

Vuosia sitten Saksassa kansainvälisessä kirjailijatapaamisessa paikallinen kulttuurityöntekijä kehui kirjastolaitostamme, että olisipa meilläkin. Olin sanomaisillani, että Suomessakin on alettu satsata eliittikulttuuriin ja kaupalliseen massaurheiluun kirjastolaitoksen kustannuksella. Silloin vaikenin, nyt sanoisin suorat sanat.

Kansa on oppinut kiitettävästi käyttämään kirjastoja. Vain hullu panee lypsävän lehmän lihoiksi. Tai keskittää palvelut yhteen suureen keskuskirjastoon, joka on täynnä hälinää ja kaikuvaa mekastusta – matka kirjojen hiljaisuuteen pitkä.

Lähikirjastoissa kirjat ovat käden ulottuvilla. Suomalainen etuoikeus sekin, että kirjoja pääsee hiplailemaan ihan omin käsin. Eikä kirjaston tarvitse olla mikään lasipalatsi. Riittää, että siellä on kirjoja saatavilla. Se on tärkeämpi kuin kirjaston seinät tai edes arkkitehtuuri.

Hölmöläisten hommia panna rahat niin komeaan kirjastoon, että ei ole varaa hankkia kirjoja. Tärkeää on, että kirjastoon voi poiketa pyörällä tai jalkaisin. Se luo viihtyisää struktuuria, joka on jo sinänsä kestävä arvo. Ei katuun maalatulla matolla pitkälle pötkitä.

Jos lähikirjastot lakkautetaan, keskitetään sitten kirjastopalvelut keskuskirjastoon ja räpätään ympäröiville parkkipaikoille niin tuntuva parkkisakko, että saadaan kirjasto välillisesti kannattavaksi ja tukemaan kaupungin horjuvaa taloutta. Keskuskirjaston eteen vielä oluttelttoja, niin luodaan suuren urheilujuhlan tuntua ja kannattavuus vain paranee...

Kansa on oppinut käyttämään kirjastoja, koska sieltä kuka tahansa saa avun ja vinkin melkein mihin tahansa. Kirjastossa on jokamiehelle jotakin: käytännöllistä ylösrakennusta mielen, sielun ja ruumiin tarpeisiin.

Kirjastot eivät provosoi käyttämään jääkiekkomailoja tai kilpailemaan hampaat irvessä lajitoverien kanssa. Kirjastot eivät aiheuta joukkomellakoita, mutta saattavat estää eristyneisyyteen taipuvaista kansaa vaipumasta synkkyyteen. Mielenvirkistys on konkreettinen fakta, jonka merkitystä vain ajattelematon voi väheksyä.

Vuonna 1962 tai -63 lainasin Halssilan sivukirjastosta Tsingis Aitmatovin pienen kirjan nimeltä Dzamilja. Se ei ollut vielä ilmestynyt Neuvostoliitossa, mutta Halssilan kirjastossa se oli jo saatavilla.

Ystävyys Aitmatovin kanssa huipentui tapaamiseen Lahden kirjailijakokouksessa, ja sain Dzamiljani tekijän nimikirjoituksella varustettuna. Tämäkin ystävyys on haaroittunut monelle taholle ja vaikuttanut monen ihmisen elämään, mm. eräs lapsi on saanut nimekseen Dzamilja.

Tämä tarina vain esimerkkinä siitä, että emme pysty laskemaan, mihin kaikkeen kirjastoista saadut impulssit vaikuttavat. Aina ne kuitenkin edistävät oivaltamista, ajattelua, sivistyneempää kulttuuria kuin passiivinen massaurheilutilaisuuksissa örveltäminen.

Liisa Laukkarinen

kirjailija

Jyväskylä, Vaajakoski

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Metsiä älköön hävitettäkö

Lyhyet

Pyöriä nuorille vai kuljetusapua vanhuksille?

Lyhyet

Raskaussyrjintää on kunnissa yhä aivan liikaa

Akkujen metallit kaupan

Miksi päättäjiä ei kiinnosta tieteellinen tieto metsistä?

Kaupunkipyörät ovat osa ketterän kestävää liikkumista

Suomipop, pyörätuolit ja taksien kyydit

Valvonta on yhteistyötä

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.