Passiivinen tupakointi oli viedä henkeni

Olen syntynyt vuonna 1920, jolloin ei tiedetty, tai ei ainakaan puhuttu mitään tupakoinnin aiheuttamasta vaarasta terveydelle. Päinvastoin tupakkateollisuus mainosti tuotteitaan tuohon aikaan hyvin näyttävästi.

Erilaisissa mainoksissa annettiin ymmärtää kuinka tupakoinnista saa kaikkea hyvää; oikeaa elämän eliksiiriä.

Tämän tapainen mainos 1920 luvulta on jäänyt pienen pojan mieleen: "Mieto, makoista, antoisa."

1930-luvun loppupuolella Jyväskylässäkin taisi olla yksi ainoa neonvalo-mainos. Se oli autoliike Aren seinällä. Suurikokoinen taulu, jossa pienin väliajoin syttyi valaistu teksti: "Klubi piristää!"

Tuo valtava mainonta ei sotavuosiin mennessä ainakaan maaseudulla asuvien nuorten miesten keskuudessa tuottanut tuloksia.

Minun synnyinkylässäni Toivakan Ruuhimäellä oli 1930-luvun lopulla minun ikäisiä ja muutama vuotta vanhempia poikia useita kymmeniä.

Me urheilimme ja kävimme tansseissa, mutta tupakkaa en muista juuri kenenkään polttaneen.

Ja nyt sitten siihen varsinaiseen asiaan: passiiviseen tupakanpolttoon.

Meillä oli talvisin kortteeria kauempana asuvia metsätyöntekijöitä 6-7 miestä, jotka yhdessä isäni kanssa iltaisin polttelivat tupakkaa niin, että tupa oli kuin savusauna.

Ilmeisesti tällaisessa tilassa oleskelu ei kestänyt pikkumiehen keuhkoja, joten minä sairastuin viisivuotiaana ensin keltatautiin ja jonkun ajan kuluttua noin kolme viikkoa kestäneeseen kuumesairauteen. Kuume nousi useita kertoja yli 40 asteeseen.

Kylmiä kääreitä vaihdettiin jatkuvasti ja usein olin tuolla tajunnan rajamailla. Kävimme isäni kanssa Lievestuoreella lääkärissä.

Muistan kuinka lääkärisetä sanoi isälleni; "Jos haluatte tästä pojasta miehen saada, on pojalle annettava kermaa vähintään puoli litraa päivässä!"

Se, että tuosta sairaudesta yleensä elämälle selviydyin ei varmaankaan ole sen lääkärin määräämän kerman ansiota, sillä jos oikein muistan, ei se kerma oikein minulle maistunut.

Kyllä se selviytyminen on suurelta osin äitini ansiota, jota siunaavat ajatukseni yhä seuraavat, sillä äiti piti minusta lapsena monella tapaa niin sanomattoman hyvää huolta.

Se hyöty tuosta ankarasta sairaudesta oli, että minusta ei koskaan tullut tupakkamiestä, joten se tupakoitsijoille luvattu "makoisa" elämä jäi minulta elämättä!

MATTI NIEMI kunnallisneuvos Toivakka

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Tourujoen luontopolku ei ole mikään jätepiste

Lyhyet

Ydinvoima turvallista

Veronmaksajana saa ihmetellä Uuraisten valokuitupäätöksiä

Äänestäjien tahdosta viis

Lyhyet

Helppo ja hyvä teko

Hallituskolmikon tarjoamat vastaukset eivät vakuuta

Ystävien merkitys

Mikä kuntapäättäjiä oikein vaivaa?

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.