Perehdyttiinkö lähtökohtiimme?

Hannu Waarala arvioi näytelmäämme Tuntematon Potilas (Ksml 25.6.) antaen ymmärtää, että tämä Inkeri Kilpisen vuonna 1964 kirjoittama näytelmä kuuluisi jo naftaliiniin. Hän hämmästeli näytelmän ohjaustyötä, jonka koki tyylilajiltaan päämäärättömäksi. Waarala olisi halunnut näytelmään anarkistisempaa ja nykyaikaisempaa käsittelytapaa.

Me Työväen teatterin väki jäimme kirjoituksesta hämillemme. Waarala ei tuntunut olevan lainkaan perehtynyt lähtökohtiimme, kun tätä suururakkaa ryhdyttiin teatterissamme tekemään. Tarkoituksenamme kun juuri oli pysyä uskollisena ajan hengelle ja Kilpisen käsikirjoitukselle.

Näytelmä edustaa mielestämme nasevaa ja rohkeaa kannanottoa yhteiskunnallisiin ilmiöihin 60-luvun alun tyylillä ja rohkeudella. Waarala mainitsee vertailukohdaksi Ken Keseyn mestariteoksen Yksi lensi yli käenpesän. Väitämmepä, että vielä 60-luvun alussa moinen asioiden tarkastelu olisi joutunut esityskieltoon tai ainakin sitä olisi tullut esittää vahvasti sensuroituna.

Halusimme siis pieteetillä toteuttaa näytelmän paitsi komediana, myös ajankuvana ja tuon ajan yhteiskuntakriittisen tarkastelutavan kuvana. Tuntemattoman Potilaan naftaliiniin kuulumisesta voi siitäkin olla montaa mieltä. Koemme näytelmän sisällön edelleenkin aktuelliksi. Niin Suomessa kuin maailmassakin hääräävät edelleen miljoonat egoliinit uskoen kaikkivoipaisuuteensa hirvittävinkin lopputulemin. Heidän olemassaolonsa mahdollistavat ympärillä pyörivät myötäilevät pelokkaat lakeijat (tai kokonaiset kansakunnat) kuten näytelmässämmekin.

Käsikirjoituksen komediallisuuden (tai farssimaisuuden, kuten haluatte) mahdollistaa sen sijoittaminen mielisairaalaympäristöön. Mielisairaalamiljöön valinta hirtehisen näytelmän tapahtumapaikaksi ei varmaankaan ole sattumaa; onhan suomalaisen mielisairaanhoidon tila keskusteluttanut kaikki nämä vuosikymmenet.

Seisomme kaikki Sasha Anrian ohjaukseen sen takana. Harrastelijanäyttelijöille on suuri ilo ja kunnia olla näin ammattitaitoisen ja luovan ohjaajan vaativassa käsittelyssä. Hänen ohjauksessaan käytettiin kaikki se idearikkaus ja anarkia, mikä oli mahdollista Kilpisen tekstiä vaarantamatta.

Waarala siis kyseenalaisti koko näytelmämme perustan lopettaen kirjoituksensa siihen. Me näyttelijät koimme loukkaavaksi sen, ettei hän Keski-Suomen merkittävimpänä teatterikriitikkona vaivautunut sanallakaan arvioimaan työtämme. Erityisesti kirjoituksessa loukkasi se, ettei Waarala maininnut lainkaan näytelmämme ohjelmistoon valitsijaa, teatterimme Grand old mania Matti Suhosta, joka menehtyi viime talvena.

Kysymme: Oliko Waaralan kirjoitus teatterikritiikkiä vai pelkkä subjektiivinen mielipidekirjoitus? Tulkaahan tarkistamaan asia esityksiimme!

PEKKA KINNUNEN alias Egolin Jyväskylän työväenteatterin työryhmä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Pienet kunnat ahdingossa

Joogit vastasaunan lauteille

Lyhyet

Lyhyet

Kuka lopulta kerää rahat vappusatasiin?

Haasteina oppilasmäärä ja kiinteistön soveltuvuus

Tulevaisuus vaatii tekoja

Lukijan kuva

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.