Pikkuisen harkintaa, professori Laatikainen

Nyt on pakko tinkiä periaatteesta, ettei pidä provosoitua, jos provosoidaan.

Professori Erkki Laatikaisen kolumni (Ksml 16.1.) oli asenteellisuudessaan ja kaunaisuudessaan melkein humoristinen. On vaikea uskoa professorin tavoin, että suomalaiset valitsevat presidenttinsä rahan, kristilliseen kirkkoon kuulumisen ja varusmiespalvelun aseellisen suorittamisen perusteella.

Me, jotka muistamme vaaleja 1950- ja 60-luvuilta saakka, tiedämme ehdokkaiden saaneen vaalitukea mitä uskomattomimmista lähteistä.

Uskallan väittää myös sanomalehti Keskisuomalaisen Laatikaisen aikana olleen antamassa kymmeniä kertoja joko välillistä tai välitöntä vaalitukea erilaisille ehdokkaille, eikä Laatikaisen ajan Keskisuomalaisen raha taida olla sen puhtaampaa tai aatteellisempaa kuin muidenkaan.

Erityisen alentavana muistamme suomettumisen ja rähmällään olon ajan, jolloin Keskisuomalainen päätoimittajansa johdolla tuki tätä ilmiötä. Vastenmieliseksi asian tekee se, että meidän kaikkien tilaajien ja ilmoittajien oli tähän pajatsoon pistettävä rahamme, halusimmepa tai emme.

Nyt sentään Niinistön kannattajat, nämä ökyrikkaat kansalaiset, saavat vapaasti itse päättää eurojensa kohteen.

Voidaan ajatella myös niin, että ”maakuntien miesten ja naisten arjen aherruksessa hiestä ja ponnistuksesta koostuneen vaelluksen” varrella ansaitut vähät, mutta tuiki tarpeelliset eurot valuvat hukkaan Väyrysen mukeja ja kirjoja ostellessa.

Professori Laatikaisen mukaan Niinistön kannattajat jakavat eurojaan ehdokkaalleen saadakseen henkilökohtaista etua tuloeroja kasvattamalla ja verotuksellisin keinoin. Uskomatonta tietämättömyyttä presidentin valtaoikeuksista!

Professorin arvonimiä ja itsenäisyyspäivän vastaanoton vieraslistoja presidentti kyllä pääsee manipuloimaan, kuten professori henkilökohtaisesti on saanut omalla kohdallaan kokea, mutta tuskin hän ajattelee näitä kunnianosoituksia saaneensa vain ja ainoastaan viileän objektiivisen asiaharkinnan pohjalta.

Yksiniitinen jälki ahdistaa, kuten professori Laatikainen aivan oikein kirjoittaa. Onneksi sanomalehti Keskisuomalainen on nykyisin moniarvoinen ja puolueeton lehti, jossa muiden muassa entiset päätoimittajat saavat tehdä vaalityötä tavalla, joka kuitenkin taitaa kopsahtaa omaan nilkkaan.

Professori Laatikaisen harjoittama sanan säilän heiluttaminen, rikas ja riemastuttava poljento saattaa joistakin tuntua loukkaavalta.

Vai miten on, jos vastaavasti kirjoittaisin maalaislääkäri Tapani Kiminkisen ja Laatikaisen ystävyyssuhteesta Laatikaisen sanoin, että se ”henkii perskärpäsmäisyydessään kutkuttavan koomisena”.

Samoin Laatikaisen hehkuttama ”maakuntien miesten ja naisten arjen aherruksessa hiestä ja ponnistuksesta koostunut vaellus” kuulostaa lähinnä maaseudun ihmisten tarkoitushakuiselta liehakoinnilta.

Siinä on sitä Kiminkisen (Ksml 19.1.) ylistämää poliittista satiiria (sic!), jossa kuitenkin älyllisyyden tilalla on hyödyn tavoittelun makua.

Matti Suutari

Jyväskylä, Vaajakoski

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.