Pimeä aika

Aina marraskuussa palaa mieleeni eräs kohtaaminen 1990-luvun alusta. Olin joitakin vuosia työskennellyt uudelleen itsenäistyneen Latvian suurlähettiläänä Suomessa ja ihmetellyt kaamosmasennusta, joka kuulemani mukaan valtasi suomalaiset syksyisin. Huomasin, että oma pirteyteni voi toisista tuntua ärsyttävältä. Pian opin ihmisiä tavatessani kauhistelemaan pimeää aikaa. Kerran kuitenkin tapasin hengenheimolaisen, joka kertoi pitävänsä syksyn pimeydestä. "Älä kerro kenellekään, muuten pitävät ihan hulluna", hän sanoi.

Tapaamisestamme on kulunut jo viitisentoista vuotta, mutta joka syksy muistan tätä naista ja mietin, mitä hänelle kuuluu. Hän poikkesi muista niin suuresti, että hän jäi lähtemättömästi mieleeni. Toivon tietysti, että hän vieläkin nauttisi pimeistä syysilloista, jolloin voi sytyttää kynttilän, ottaa kirjan ja kenties lasin viiniä, laittaa hiljaista musiikkia soimaan, lueskella ja syventyä omiin ajatuksiin. Voi tavata ystäviä - ilahduttaa jotakin yksinäistä puhelinsoitolla, lähteä kylään tai kutsua vieraita käymään - mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon. Toki jokaisella on oikeus myös tuntea itsensä masentuneeksi.

Tuohon aikaan minun kotimaassani ei vielä tullut mieleen vaipua marraskuun masennukseen. Valtio oli vasta itsenäistynyt, ja marraskuu on juhlakuukausi - 11. marraskuuta 1919 käytiin Riian-taistelu, joka ratkaisi nuoren valtion kohtalon, ja muistopäivänä juhlitaan sotasankareita. Marraskuun 18. on Latvian itsenäisyyspäivä.

Tuolloin, 1990-luvun alussa, elämä toi eteen paljon uusia mahdollisuuksia. Sosialistisen suunnitelmatalouden romahtaessa syntyi uusi, vapaisiin markkinoihin perustuva talousjärjestelmä. Oli paljon ilonhetkiä ja tietysti myös monia huolia, koska oli opeteltava kokonaan uusi elämäntapa. Oli otettava vastuu itsestä ja perheestä, asuinympäristöstä ja valtion asioista. Toisille tämä onnistunut, toisille ei, mutta elämä muuttui värikkäämmäksi. Yksi uuden ajan tuoma ilmiö näkyy lehtikioskeissa, joissa naistenlehtien määrä kasvaa nopeasti. Neuvostoaikana oli vain yksi kuukausittain ilmestyvä latviankielinen naistenlehti "Neuvosto-Latvian nainen".

Mitä kaikki nämä kiiltopaperille painetut kuvalehdet ovat opettaneet latvialaisille naisille? Mitäpä muuta kuin sitä, miten tulla kauniiksi ja pysyä nuorena, miten miellyttää miestä, ja muita naiseuden saloja. Lehtien omistajat ovat katsoneet tämän olevan tärkeintä kaikille, jotka haluavat saavuttaa jotakin elämässään ja pysyä aallon harjalla. Nyt naistenlehdissä on jo alkanut näkyä mitä tehdä syysmasennukselle, joka - kuinka ollakaan - piinaa myös monia latvialaisia iskelmätähtiä, jääkiekkoilijoita ja uusrikkaiden rouvia. Pikku hiljaa syysmasennus valtaa latvialaiset naiset, ja yhä useammin tulemme kuulemaan huokauksen: "Kamalaa tämä pimeys."

Suomi näyttää vakaalta maalta

Vasta historia osoittaa todelliset käännekohdat ihmisten elämässä, valtioiden ja ympäristön kehityksessä. Samaan aikaan kun globaalisaatioinnostus vaihtui globaaliksi talouskriisiksi, tarjosi Yhdysvallat kansalaisilleen ja muulle maailmalle henkeäsalpaavan shown, joka nyt on päättynyt niin sanotusti onnelliseen loppuun. Kuten berliiniläiset ystäväni huomauttivat, Yhdysvaltain vaalit johtivat ainakin Saksassa ajatukset pois pankkikriisistä. Toivottavasti uusi presidentti jaksaa kantaa koko sen toiveiden taakan, jonka ihmiset kaikilla mantereilla ovat sälyttäneet hänen selkäänsä. Olisi kaikkien etu, jos hän selviytyisi tehtävästään. Entäpä jos hän ei selviydy?

Miten itse globalisaation perusajatus tulee kehittymään? Ehkäpä juuri toivottuun suuntaan, jos syntyy yhteisymmärrys siitä, miten suuressa määrin me kaikki tällä maapallolla olemme riippuvaisia toinen toisistamme. Jos Barack Obama selviää tehtävästään, hänen valintansa jää maailmanhistoriaan käännekohtana.

Vaikka monet maat aluksi vakuuttivat, ettei nykyinen luottokriisi vaikuta niihin, se näyttää kuitenkin horjuttavan valtiota toisensa jälkeen. Latviasta katsoen Suomi näyttää rauhalliselta ja vakaalta maalta. Uutiset metsä- ja paperiteollisuuden suurista irtisanomisista eivät yleensä yllä tänne saakka, sillä meillä on omia ongelmia riittämiin. Yhtä vähäiseksi jää Latvian taloustilanteeseen kohdistuva kiinnostus Suomessa - ellei sitten kysymys ole suomalaisista yrityksistä.

Latvian suurin pankki kaatui

Viime kuukausina Latviassa on entistä enemmän puhuttu tyhjien muovi- ja lasipullojen palauttamisesta kauppoihin, mikä meillä vielä on hoitamatta. Järjestelmällä, joka toimii erinomaisesti kaikissa Pohjoismaissa ja Virossa, kuuluu olevan myös vastustajia. Niitä ovat oluttehtaat, joilla on pohjoismaiset omistajat - Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Suomessa. Yksi pullojen palautusta vastustava tehdas on Olvin omistama Cesu alus, jonka kotipaikka on pohjoislatvialainen Cesis. Latviassa aprikoidaan, mahtavatko omistajat ollenkaan tietää, mitä paikallinen johto touhuaa. Eihän tytäryhtiössä pitäisi olla mahdotonta se, mikä pääyrityksessä on vuosikausia ollut käytäntönä.

Latvian pankit taistelivat pitkään - ainakin sanoissa - pitääkseen luottokriisin loitolla, kunnes viime sunnuntain vastaisena yönä kaatui maan suurin pankki "Parex banka". Valtio otti haltuunsa kahden suurimman omistajan osakkeet maksaen kummallekin yhden latin (runsaan euron). Parex oli kruunaamaton kuningas ja Jurmalan näkökulmasta katsottuna myös röyhkein. Täällä Parexin omistajat pystyivät lahjomaan kaupunginvaltuutettuja, yksityistämään kokonaisen merenrantaan päättyvän kadun, vuokraamaan metsää tonttinsa vierestä, pystyttämään kivimuureja ja rautalanka-aitoja dyyneille ja naureskelemaan, jos joku mokomasta huolestui.

Tavallisen ihmisen mielestä tämä haiskahtaa pahalta vuoden 1995 dramaattisten tapahtumien jälkeen. Silloin kaatui Latvian suurin pankki - Banka Baltija - vetäen perässään yksityishenkilöitä, yrityksiä sekä kuntien ja valtion varoja. Nyt hallitus rauhoittelee, että tilanne on hallinnassa ja Parexin pääomistajien omaisuus jäädytetty. Tosin osoittautui, ettei omaisuutta enää ole - kaikki on aikoja sitten siirretty sukulaisten tai ulkomaisten yritysten nimiin - niin huvilat kuin luksusautot.

Ihmiset ovat optimisteja. Tämän pimeyden ja hankalan taloustilanteen keskellä on herännyt tähän saakka mahdottomalta tuntunut toivo: jospa merelle ja dyyneille johtava katu sittenkin saataisiin takaisin kaikkien asukkaiden vapaaseen käyttöön.

Kirjoittaja on entinen Latvian Suomen suurlähettiläs ja vapaa kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Tarvitsemme nopeat yhteydet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Hoitajamitoitus-vääristelyä

Lyseo käräjäoikeuden kodiksi

Suomessa on hyviä ja huonoja maahanmuuttajia

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.